Fysioterapian opiskelemisesta minua on pyydetty kirjoittamaan kauan. En ole kuitenkaan aikaisemmin kirjoittanut, koska on tuntunut siltä, että vastahan aloitin. Mitä siis voisin vielä antaa, muuta kuin oman henkilökohtaisen näkökulmani siitä hetkestä? Nyt kuitenkin viimein tuntuu siltä, että voin kirjoittaa aiheesta, koska opintojeni toinen vuosi loppuu 10 päivän kuluttua. Ja oikeastaan minulla on enää yksi vuosi opintoja edessäni, koska nopeutan niitä puolella vuodella. Aion siis suorittaa keskimäärin 3,5 vuotta kestävän koulutuksen kolmeen vuoteen.
Seuraava vuoteni tulee pitämään sisällään enää vain hyvin vähän käytännön opetusta. Sillä vuoteen sisältyy kolme kuuden viikon mittaista harjoitusjaksoa sekä opinnäytetyön tekemistä. Olen siis käytännössä työharjoittelussa viimeisenä vuotena melkein puolen vuoden ajan. Kun tarkemmin ajatellaan, niin 2 / 3 opinnoista on takana päin ja valmistumisen voi melkein nähdä ulos katsoessaan. Ehkä tässä vaiheessa pystyn jo hieman valottamaan minkälaista fysioterapian opiskelu on.
Minkälaista fysioterapian opiskelu on?
Fysioterapia on alana äärimmäisen monipuolinen sekä laaja. Perusopintojen aikana pääset oikeastaan ainoastaan raapaisemaan pintakudosta useilta eri osa-alueilta. Ellei sitten onni suosi harjoittelupaikan suhteen, jossa sinua opetetaan kunnolla jollain tietyllä segmentillä. Tai ellet ole äärimmäisen oma-aloitteinen sekä niin kiinnostunut alasta, että koulutehtävien ohessa syvennät osaamistasi ja tietämystäsi lukemalla alan teoksia. Nyt kuitenkin opiskellaan korkeakoulussa ja oppiminen heitetään suurilta osin omiin käsiisi.
Henkilökohtaisesti pidän fysioterapiaa todella tärkeänä aihealueena. Minkä takia? Koska aivan jokaiselle ihmiselle olisi valtava etu, kun tiedettäisiin miten oma keho toimii liikkuvana kokonaisuutena ja miksi se reagoi erilaisiin ärsykkeisiin — tavalla kuin se reagoi. Tai edes tiedostettaisiin kuinka päällimmäiset, suurimmat lihakset toimivat ja mitkä niiden tehtävät ovat. Tiedostaminen toisi aivan varmasti monelle ihmiselle suurta mielenrauhaa erilaisissa ongelmatapauksissa — kipu ei välttämättä ole signaali siitä, että on syytä hakeutua heti lääkäriin, eikä varmasti aina ensimmäinen syy epäillä syöpää.
Fysioterapian opiskelu ainakin alkutaipaleella isona osana on pinnallisten- sekä tietysti myös syvien lihasten hahmottamista ja tutkimista: ”Mistä hauislihas a.k.a musculus biceps brachii lähtee ja mihin se kiinnittyy?” Muun muassa nivelet, nivelpinnat, jänteet, verisuonet, hermot ja luut tulevat tutuiksi. Mielestäni jo peruskouluissa sekä lukioissa voitaisiin keskittyä enemmän pinnallisiin kudoksiin ja niiden tehtäviin, versus se, että edetään nopeasti solutasolle laskemaan mitokondrioita. Kumpi vaihtoehto saattaisi palvella suurinta osaa ihmisistä enemmän tulevaisuudessa? Kaikista meistä ei ikävä kyllä tule lääkäreitä.
Lääkäreistä puheenollen myös meillä fysioterapiassa ammattikielenä käytetään latinaa. Eli ammattisanasto koostuu latinankielisistä termeistä, esimerkiksi lihakset opetellaan latinaksi sekä suomeksi. Se saattaa joillekin tuottaa hankaluuksia, mutta termit ovat loppujen lopuksi hyvin loogisesti pääteltävissä, kun sanastoa hieman hallitsee.
Tutustu ihmiskehon suurimpiin lihaksiin sivustolla olevasta Lihaskartasta.
Fysioterapian opiskelun sisältö
Kuten lääkärit, pystyisimme käytännössä puhumaan termistöä käyttämällä niin, ettei asioihin perehtymätön ymmärrä yhtään mitään. Sellainen käytösmalli kuitenkin saattaa mennä ylimielisyyden puolelle, jos sitä tahallaan harrastaa. Tosin joskus käy niin, että ei edes oikeasti muista tai tiedä suomenkielistä vastinetta sanalle, koska lähdemateriaaleissa käytetään lähes aina puhtaasti ammattisanastoa. Ikävää asiakkaan puolesta, mutta toisaalta harvoin asiakas tietää suomenkielistä vastinettakaan esimerkiksi pienemmille lihaksille. Käytännössä jopa parempi jättää termien käyttäminen kokonaan pois, ellei asiakas itse jotain kysy. Asiakaslähtöisyys.
Fysioterapian koulutuksessa käsiteltäviä aiheita, anatomian lisäksi ovat muun muassa: asiakkaan haastattelu, tutkiminen sekä ohjaaminen, nivelten liikkuvuus, verenpaine, apuvälineiden käyttö, hengitys- ja verenkiertoelimistö, rentoutumismenetelmät, kivunhoito, hieronta, tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan tukeminen, erilaiset fysikaaliset hoitomuodot, asentohoito, potilaan siirto sekä monenlaisien toimintakykyä kartoittavien testien tekeminen.
Työharjoitteluissa kannattaa tutustua kaikkiin apuvälineisiin konkreettisesti, että osaat ohjeistaa asiakasta parhaiten niiden käyttöön liittyen.
Ohessa video vuodelta 2018, kun toimin fysioterapeuttina sairaalaympäristössä ja otin vastaan asiakkaita:
Fyisoterapia ja monipuolisuus
Erittäin monipuolinen ala siis kyseessä. Listaa voisi jatkaa kauemminkin, mutta tässä ensimmäiset aiheet mitkä tulivat mieleen. Perusopinnot tarjoavat melko pintapuolisen raapaisun edellä mainituista asioista, koska käsiteltäviä aihealueita on niin paljon. Laaja pohja kuitenkin tarjoaa myös useita erilaisia mahdollisuuksia työelämää ajatellen. Fysioterapeutin työt eivät todellakaan rajoitu vain yhteen sektoriin — kaikkia heistä et löydä terveyskeskuksien yksilövastaanotoilta tai yksityisiltä fysikaalisilta hoitolaitoksilta.
Opinnot ovat varsinkin alussa teoriapainoitteista, esimerkiksi ilman anatomian tuntemusta et pysty fysioterapiaan tullutta asiakasta juurikaan auttamaan. Käytännön harjoitteita on kuitenkin luvassa paljon, sillä tällä alalla pelkällä teoriatiedolla ei pärjää. Ihmiseen on uskallettava ottaa kontaktia. Koulutehtävien teko tapahtuu lähes aina ryhmissä, koska kyseessä on kuitenkin ala, joka vaatii moniammatillista yhteistyötä (muun muassa lääkärien ja sairaanhoitajien kanssa). Ryhmätehtävät opettavat opiskelijoita kommunikoimaan ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti toivoisin kuitenkin useammin yksilötehtäviä, koska ryhmätyöt syövät huomattavasti enemmän aikaa, sovittaessa aikatauluja ja kohtaamispaikkoja.
Tulevaisuudessa työt eivät varmasti tule loppumaan kesken, ikäryhmien ainoastaan kasvaessa. Ja vaikka teknologialla pystytään tekemään uudet kylkiluut, niin koneet tuskin lähitulevaisuudessa vielä hetkeen opettavat kädestä pitäen kuinka venytysliikkeitä tehdään tai analysoivat omatoimisesti sekä moniuloitteisesti ihmisen ryhtiä.
Video (2020), jossa puhutaan Jesse Pynnösen kanssa fysioterapian opiskelusta:
Olin vuonna 2017 työharjoittelujaksolla ja kirjoitin pidemmän blogitekstin kokemuksista:
Fysioterapia: Neurologinen työharjoittelu jakso
Olin 6 viikon työharjoittelujaksolla Mikkelissä, yksityisessä fysioterapiayrityksessä, joka keskittyi neurologisiin asiakkaisiin. Neurologisiin asiakkaisiin lukeutui enemmän ja vähemmän kehitysvammaisia sekä vaikeasti liikuntarajoitteisia. En oikeastaan tiennyt mitä kaikkea tulen näkemään tai minkälaiselle alueelle tulen astumaan, kun työharjoittelu alkoi. Ensimmäiseen palvelukotiin mentäessä asia alkoi valjeta minulle — tämä työharjoittelu tulee olemaan jotain aivan erilaista, edellisiin harjoitteluihin verrattuna.
Moni asiakas istui pyörätuolissa tai sähköpyörätuolissa, käytti kävelytelinettä ja tarvitsi lähes kaikkiin arkisiin toimiin henkilökohtaisen avustajan. Toisille se on ollut arkipäivää jopa syntymästä asti, mutta toisilta liikuntakyvyn on saattanut viedä täysin tai osittain parantumaton sairaus vain muutamien vuosien sisällä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole millään tavalla reilu, mutta kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan. Et voi ennustaa Parkinsonin- tai Alzheimerin tautia. Et voi valita vanhempiasi, jos nainen esimerkiksi polttaa tai käyttää huumeita raskauden aikana, saattaa se pilata syntyvän lapsen elämän täysin.
Terveys ei ole itsestään selvyys
Meidän tehtävänämme oli pyrkiä parantamaan tai ylläpitämään asiakkaiden elämänlaatua. Kaikki eivät osaa sitä ajatella, mutta toisille tämän hetkisen tilan ylläpito vielä vuodenkin päästä on suuri saavutus. Oli kuntoutusmuoto mikä tahansa se ei ole itsestäänselvyys, että sillä pystyttäisiin kehittämään edistävästi jokaisen asiakkaan toimintakykyä. Ei se mene niin. Kelan papereissa saattaa näyttää siltä, ettei asiakas hyödy fysioterapiasta, koska hän ei ole noussut pyörätuolista omille jaloilleen vielä kolmenkaan vuoden päästä. Asiaa on syytä lähestyä laatikon ulkopuolelta.
En koskaan ajatellut, että tulisin toimimaan täyspäiväisestä kehitysvammaisten asiakkaiden kanssa, edes työharjoittelun merkeissä — se ei rehellisesti ole osa-alue, joka ensimmäisenä herättää mielenkiinnon. Ensimmäisenä päivänä mietin: ”Minkälaiselle puolelle astuin?”, se oli vain hetkellistä ihmetystä. Nimittäin nautin aivan jokaisesta työpäivästä, menin joka ikinen päivä hyvillä mielin ja hymyssä suin töihin. En merkannut yhtäkään tekemääni työtuntia ylös, koska pidin sitä etuoikeutettuna, että saan työskennellä niin välittömien ja hienojen ihmisten kanssa. En saanut palkkaa, mutta sain kokemuksia, ajatuksia ja opin paljon.
Psyykkisesti tuollainen työnkuva saattaa olla fysioterapeutille sekä muille työntekijöille huomattavan kuormittavaa, koska kehitysvammaiset asiakkaat voivat olla kehityksellisesti lapsen tasolla, vaikka fyysisesti ikä saattaa ylittää kolmekymmentä vuotta. Heidän juttunsa eivät välttämättä muutu mihinkään suuntaan vuosikymmenten vaihtuessa. Samoja tarinoita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Rankkaa.
Toimin samojen asiakkaiden kanssa joka viikko ja pystyin luomaan siinä lyhyessä ajassa luotettavan suhteen asiakkaisiin. On äärimmäisen palkitsevaa, kun suurin osa asiakkaista haluaa toimia juuri sinun kanssasi. Muistavat nimesi jo muutaman päivän sisällä, vaikkeivät välttämättä muista kaikkien nimiä, jotka ovat toimineet heidän kanssaan kuukausia. Ilmeisesti onnistuin tekemään vaikutuksen ja siitä olen todella kiitollinen. Onhan se hienoa mennä paikalle silloin, kun olet haluttu. Voisi olla toisinkin…
Muistoja
Halusin antaa muutamalle asiakkaalle muiston itsestäni ja ehkä myös ohjaajat muistavat minut vielä myöhemmin sitä kautta. Kannoin kuuden viikon ajan kahta puusta tehtyä rannekorua ja viimeisellä viikolla annoin ne kahdelle asiakkaalle, jotka olin nähnyt joka viikko. Saatesanoina antaessani koruja sanoin näin: ”Kun näet tämän korun, muista minua ja muistat venytellä säännöllisesti.” Pieni teko itseltäni, mutta sitä on vaikea tietää millainen vaikutus pienillä teoilla voi olla. Toivottavasti mahdollisimman pitkäkestoinen.
Muistin myös ohjaajiani harjoittelun viimeisenä päivänä herkuilla. Loppujen lopuksi kuva jonka itsestäsi viimeisenä annat, piirtyy ihmisten verkkokalvoille ja jää muistiin. Sillat kannattaa rakentaa tukevalle pohjalle. Oli by the way helpommin sanottu kuin tehty, kun piti etsiä sellaisia herkkuja, jotka ovat gluteenittomia sekä samalla laktoosittomia. Päädyin pitkän etsinnän jälkeen gluteenittomiin suklaakekseihin (jotka tosin sisälsivät vähän laktoosia) ja Oatlyn mansikkajäätelöön, joka täytti vaatimukset täysin. Ei ole helppoa ruoka-aineallergikkojenkaan elämä.
Ilmeisesti onnistuin tekemään myös ohjaajiin vaikutuksen, koska puoli vitsillä olisivat halunneet hylätä suoritukseni, sillä perusteella, että olisin voinut olla maisemissa vielä muutaman viikon pidempään. Sain kuitenkin lopulta kiitettävän arvosanan. He myös antoivat minulle kortin, suklaata ja 50€:n lahjakortin S-ryhmään, kiitokseksi hyvästä työstä. En ole sellaista huomaavaisuutta muilta työpaikoilta saanut, joten se merkitsi minulle todella paljon. Lähdettyäni sain vielä tekstiviestin, jossa luki: ”Jos tarvitset paikkaa syventävälle neurologian jaksolle, otamme sinut mielihyvin uudestaan.”
Tuutor -koulutus
Kävin myös kevään 2015 aikana tuutorikoulutuksen fysioterapian opiskeluihin liittyen. Koulutus oli itsessään aika lyhyt, muutama lähitunti ja pari vähän isompaa koulutustapahtumaa, jossa oli sekä Savonlinnan, että Mikkelin tulevat tuutorit mukana. Helppo koulutus, ei todellakaan vaativa, hauskaakin oli.
Tuutorin hommistahan saa opintopisteitä tottakai, mutta miksi mä lähin tähän mukaan oli pääasiassa se, että haluun uusia kokemuksia ja uusia kavereita / tuttavuuksia mun elämään. Kavereitahan ei koskaan voi olla liikaa ja sosialisoituminen on pelkkää plussaa.
Me uudet tuutorit päästiin ensimmäistä kertaa tositoimiin tässä kesän alussa, kun oli monimuotokoulutuksen valintakokeet fysioterapia puolelle. Mitä tää monimuotokoulutus sitten tarkoittaa?
Monimuoto-opiskelijoilla ei ole koulua kuin kahtena lähipäivänä viikossa, tässä tapauksessa ilmeisesti maanantaisin ja tiistaisin. Päivät on varmasti aika täyteen buukatut. Loppu opiskelu tapahtuu internetin välityksellä erilaisissa oppimisympäristöissä. Tälläinen opiskelumuoto mahdollistaa esimerkiksi työssäkäyvien ja perheellisten ihmisten opiskelun. Jää enemmän aikaa hoitaa omia asioita, kun ei tarvitse olla fyysisesti läsnä tunneilla, paitsi kahtena päivänä viikossa. Tästä opiskelutavasta valmistutaan ihan samalla tavalla ammattiin kuin päiväopiskelustakin.
Tietenkin tässäkin opiskelussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Itse nään huonoimpana sen, että ei ehkä välttämättä synny sellaista ryhmähenkeä luokan kesken, kun nähdään vain se pari kertaa viikossa. Toisille varmasti sopii tämä opiskelutyyli paremmin kuin hyvin, mutta itse jäisin kaipaamaan enemmän kontaktia muiden kanssa. Mutta ehkä me tuutorit voidaan sitten auttaa tässä hommassa järjestämällä kaikenlaista ohjelmaa, tietenkin mikäli uudet opiskelijat sitä kaipaavat, pakoteta ei mihinkään.
Tänä keväänä tähän koulutukseen hakijoita oli noin 400 ja heistä 90 valittiin valintakokeisiin. 90:stä 34 ihmistä jätti tulematta ja 20 näistä jäljelle jääneistä valitaan opiskelemaan. 20 / 56 eli mahdollisuudet päästä opiskelemaan valintakokeiden jälkeen on aika korkeat.
TUUTOROINTI
Meidän tuutoreiden tehtävänä oli johdatella valintakokeeseen tulleita pienissä ryhmissä ympäri koulua valintakokeen eri rasteilta toiselle. Pidettiin myös huolta aikataulusta, että kaikki olivat paikalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Samalla näytettiin koulun tilat ja vastailtiin kysymyksiin, mitä ikinä kysyttiinkään. Vähän pelotti se, että mitä kaikkea tullaan kysymään, mutta osasin kuitenkin vastata lähes jokaiseen kysymykseen tyydyttävästi, loput kysymyksistä sysäsin opettajien harteille.
Valintakokeethan oli lähes samanlaiset kuin meillä, samat rastit oli, eli: Liikuntatesti, psykologinen testi ja ryhmäkeskustelu. Vähän ehkä erilaiset tehtävät, mutta samankaltainen (Tarkempi selitys, että millaiset ne pääsykokeet on.)
Hakijoita oli suurelta ikähaitarilta, mutta iso osa kuitenkin oli nuoria. Kaikkihan tähän koulutukseen saavat tottakai hakea! Sivusta oli hauska seurata kuinka ihmisiä jännitti se tilanne ja tottakai pitää vähän jännittääkin. En tietenkään saanut kertoa, mitä kaikkea tulevan pitää, mutta kehotin kaikkia ottamaan rennosti ja olemaan vain oma itsensä.
Kaikkein parasta tässä hommassa oli se, että pystyin omin sanoin ja teoin rauhottamaan niitä ihmisiä. Kerroin oman tarinani siitä, minkälaisia polkuja pitkin itse päädyin tälle alalle. Se tieto, että tuutori oli hakenut samaan koulutukseen kuusi kertaa ennen kuin oli päässyt sisälle hämmästytti monia ja nosti mielialaa: ”Onhan meillä sitten tässä vielä toivoa!”. Tottakai kaikilla on toivoa, yks valintakoe sinne tänne!
Lähemmäs yhdeksän tuntinen päivä oli pulkassa, palkallisista töistä oli anottu vapaata tätä varten ja tekisin tän koska vaan uudestaan! Kokemukset ennen rahaa.
Fysioterapian opiskelu tiivistettynä
Fysioterapia on mielenkiintoinen ala monessakin suhteessa. Ihmiskeho on rakenteeltaan loppujen lopuksi äärettömän monimutkainen. Jokainen asiakas on aina oma yksilönsä — hoitokeino joka auttaa yhdellä, ei välttämättä enää auta toisella. Asioita tulee lähestyä yksilötasolla ja lähteä hoitamaan sitä kautta. Fysioterapian alalla tietoa, näkemyksiä sekä tekniikoita on jaossa todella paljon ja niitä tulee jatkuvasti vain enemmän. Luit ja harjoittelit sitten kuinka paljon tahansa — lue ja harjoittele vielä lisää. Ala vaatii koko ajan itsensä kehittämistä ja vanhojen oppien uudelleen kertaamista.
Voin lämpimästi suositella alaa.
Jatkuva uuden oppiminen ja mielenkiinto vievät pitkälle.