Toiveet
Miten Treenasin ja Söin Teini-ikäisenä
”Voisitko joskus tehdä postauksen miten treenasit ja söit teini-ikäisenä?”
Mulle heitettiin yllämainittu kysymys. Vastasin tottakai myöntävästi. Tietenkin voin asiasta kirjoittaa! Ja tässä se nyt tulee kokonaisuudessaan:
Miten treenasin?
Sanotaan teini-iäksi vaikkapa aikaväliä 15-17 ikävuodet. Tuohon aikaan kiinnostuin kamppailulajeista kovasti, samaan aikaan aloitin salilla käymisen. Ensimmäisenä aloitin potkunyrkkeilyn, sali tuli siinä ohessa. Kohta löysin itseni vapaaottelu treeneistä ja salilla käynti oli tullut itselleni siinä vaiheessa jo sydämen asiaksi.
Vapaaottelu treenejä oli neljä kertaa viikossa. 1,5 tuntia intensiivistä hikijumppaa. Joka treeni. Päälle kävin vielä salilla neljästi tai viidestä viikossa (siihen aikaan noudatin jo jotain 4-jakoista treeniohjelmaa, jonka itse olin kyhännyt). Treenasin mielestäni niin kovaa kuin pystyin. Saatoin suoraan mennä salilta vapari treeneihin ja välissä join yhden proteiinidrinkin. Eli oikeastaan usein tuli treenattua yhteensä reilut kolme tuntia putkeen.
Miten söin?
En tietenkään tiennyt ravinnosta mitään silloin. En mitenkään syönyt tarpeeksi kuin 193 cm ja 70 kg jätkän olisi pitänyt. Söin aivan mitä sattuu, karkit ja einesruoat kuuluivat joka päiväiseen arkeeni. Treeni oli se tärkein asia ja kaikki muu tuli kakkosena. Ajattelumaailmani oli: ”Mitä enemmän treeniä sen parempi.”
Toisaalta ehkä hyvä, että söin herkkujakin tuohon aikaan, tuli sentään jostain niitä kaloreita… Olisi sen kaiken voinut tehdä viisaamminkin, jos olisi ollut tietotaitoa. En huomannut kuitenkaan syömisen vaikuttavan kovinkaan paljon treenaamiseeni. Asenne treeniä kohtaan oli sen verran korkealla. Kun treenaamaan mentiin, niin ei siellä voinut mitään muuta kuin antaa kaikkensa. Vaikka pohjalla olisi ollut kuinka kova jalkapäivä salilla niin ei se tatamilla saa näkyä, kun toinen yrittää kuristaa sinulta tajun kankaalle.
Treenasin teininä paljon (mielestäni). Kaikkien vapaaottelu ja salitreenien päälle saatoin vielä käydä viikon aikana muutamalla lenkilläkin. Koska mitä enemmän niin sitä enemmän! Söin kuitenkin aivan liian vähän. Saatoin syödä kolme tai neljä kertaa päivässä. Eikä sillä tosiaan ollut silloin mitään väliä mitä suuhuni laitoin. Lihapiirakoita, pizzaa, jäätelöä, limsaa, ihan mitä tahansa mikä maistui hyvältä. Mitkään kalorit eivät tarttuneet mihinkään siinä luurangossa. En syönyt tarpeeksi…
(Olisi mielenkiintoista päästä kouluttamaan 5 vuotta nuorempaa minääni
tällä tietotaidolla minkä nyt omistan.)
TIIVISTYS: Miten treenasin, ”ehkä” liikaa ja varmasti söin liian vähän.
Mitä nyt muuttaisin, jos pystyisin? Olisin jättänyt einesruoat, karkit ja limsat kaupan hyllyille. Enemmän kotitekoista ruokaa kurkusta alas. Kaloreita ois voinut tulla vaikka kolminkertainen määrä siihen määrään verrattuna mitä silloin söin, mutta mielellään hyvistä raaka-aineista. Ravinto puoli ensin kuntoon ja sen jälkeen kaikki muu.
Treenaamiseen en puuttuisi, koska se oli asia mitä rakastin (ylimääräiset lenkit olisi voinut tiputtaa kuvioista). Vähän olisi tietysti voinut miettiä sitä treenistä treeniin juoksemistakin. Ei ole kovin ihanteellista olla syömättä mitään siinä välissä. Kroppa saattoi käydä aika kovilla kierroksilla…
-Aaro
Terve taas! Eihän toi mun teini-iän sali treenaaminen johtanut oikeastaan suuntaan tai toiseen. Tietenkin tekniikat kehittyi ja voimaakin tuli lisää, mutta en osaa edes kuvitella kuinka paljon oikeanlainen syöminen olisi vaikuttanut kehitykseen! Aamulenkki kannattaa kyllä. Lähtee päivä mukavasti käyntiin ja piristyy. Mutta mitä tohon tyhjällä vatsalla lenkkeilyyn tulee niin en itse siihen usko, että se rasvanpolttoa sen enempää kiihdyttäisi (ainakaan mitenkään huomattavasti). Tietysti löytyy niitä, jotka vannovat sen nimeen. Luulen silti, että se on enemmän mukavuus kysymys, koska tottakai tyhjällä vatsalla on mukavampi juosta kuin täydellä jne. Täytyy kokeilla mikä itsellään toimii ja mikä ei. 🙂 Levytankoharjoittelu ja ruokapuoli kuulostavat… Lue lisää...