Koulu ohi kevään osalta

Aloitin Fysioterapian opinnot viime tammikuussa ja nyt olisi ensimmäinen kevät opiskelujen merkeissä taputeltu. Puol vuotta takana ja kolme vuotta edessä. Tää puolisen vuotta on menny aivan järjettömän nopeesti, ehkä jopa liian nopeesti. Kuitenkin puolessa vuodessa on kerenny tapahtua todella todella paljon, on ollut mitä hienoin kevät. Innolla odotan jo niitä tulevia kolmea vuotta, vihdoinkin tuntuu siltä, että oon oikealla alalla.

Opiskelu maistuu

Opiskelu on tuntunut mielekkäältä. Opiskeltavat aiheet käsittelevät muun muassa ihmisen terveyttä, elimistön toimintaa (sisäelimet, lihakset…) ja liikuntaa. Kaikki nää on aiheita, jotka oikeesti kiinnostaa mua ja koen, että tuun tarviimaan näitä tietoja tulevaisuudessakin. Halu oppia lisää on valtava. Verrataan esimerkiksi tätä opiskelua lukion kemian hiukkasiin tai matematiikan derivaattoihin (ei meillä ole edes opinnoissa matematiikkaa), mun motivaatio tollasia asioita koskien on täysi nolla, en näe, että ikinä tulisin niitä missään tarvitsemaan. Nyt asiat ovat aivan toisin.

Tietenkin näissä opiskeluissa mennään myös niin syvälle ihmisen elimistön-, solujen- ja hormoonien toimintaan, ettet itse pysty tekemisilläsi vaikuttamaan niihin. Käytetään sellaisia termejä, joita ei osaa edes lausua ääneen ja esimerkiksi lihakset opiskellaan latinaksi. Mutta nää asiat on omasta mielestäni äärimmäisen mielenkiintosia. Välillä tuntuu olevan ”kiire”, kun kolme tenttiä puskee samalla viikolla päälle ja siihen vielä muutamat ryhmätyöt perään. Sellasta haastetta ei kuitenkaan oo mistä ei vois selvitä. Oikeastaan itse nään tentit ainoastaan oppimistapahtumana, mulle ei oo merkitystä niistä saatavilla arvosanoilla. Joka tapauksessa tenttialueet saattaa olla isoja, mutta se ei haittaa, koska suurin osa aiheista on itselle mieleisiä ja niitä lukee mielellään. Se on totta, että aina oon oppinut paremmin käytännön kautta, enkä oo välittäny lukemisesta. Nyt kuitenkin saatan pysähtyä omasta vapaasta tahdostani lukemaan jotain oppikirjaa.

Koulu ohi rentoa

Kevät on mielestäni ollut helppo ja rento. Lähinnä se on johtunut siitä, että mulla on niin vahvat pohjakoulutukset tätä alaa varten, oon hyötynyt niistä todella paljon. Se myös varmasti on auttanut asioita, koska mulla on tätä alaa varten niin äärimmäisen korkea motivaatio, pakkohan se on olla (3 vuotta / 6 hakukertaa…). Yks juttu vielä, stressittömyys! Elämä on niin paljon helpompaa, kun ei osaa stressata asioista. Koulumenestyksestä: Vaikken välitä niistä saaduista arvosanoista juurikaan, niin kolmosta huonompaa numeroa en oo tenteistä saanut (arvoasteikko 1-5). Ensimmäisen näytön ja harjoittelun läpäisin kiitettävin arvosanoin. Mun vahvuudet nyt vaan on konkreettisesti tekeminen, tilannetaju ja nopea soveltaminen (extempore toiminta). En oo jatkossakaa asettamassa itelleni mitään tavoitteita arvosanojen suhteen. Hoidan vaan asiat niin kuin musta itestäni tuntuu parhaalta, tähän asti se on toiminut. Oon saanu elämääni aivan mahtavia ihmisiä tän kevään aikana. Se on ikävää, että suurin osa lähtee kesäks pois täältä Savonlinnasta, kun mä ite jään tänne töihin (siitä enemmän myöhemmin). Syksyllä nähään taas! Toisaalta sehän on vaan hyvä, että kaikki tutut lähtee pois… Silloinhan on pakko aktivoitua enemmän ja tutustua uusiin ihmisiin, ettei aika liian pitkäks ala käymään!