Itsetutkiskelu: Oma Kroppa?


Avaan vähän mun ajatusmaailmaa omaa kroppaani kohtaan. Oon tästä asiasta kertonu jo monessa eri päivityksessä ja vähän ehkä erilaisista näkökulmista, mutta kerrompa nyt vielä vähän lisää! Koskaanhan itsetutkiskelua ei voi tehdä liikaa.

Vedetään tähän mukaan toi valokuvaussessio… Kun sain ne kuvat omiin käsiini tarkemmin tarkasteltavaksi. En todellakaan osannut päättää pidänkö niistä vai en? Jos ois ollu mun hallittavissa se, että poistetaanko niitä vai pidetäänkö, niin olisin todennäköisesti poistanut ne kaikki. Onneksi kuvat olivat kuitenkin netin uumenissa piilotetussa kansiossa johon en päässyt vaikuttamaan. Hyvä niin.

itsetutkiskelu
Uskokaa tai älkää, tätä kuvaa inhosin eniten, kun selasin kuvia läpi… En edes tiennyt, että tälläinen kuva otettiin, vahinkolaukaus. Kyseisestä kuvasta kuitenkin pidän nyt kaikista eniten. Oon siinä aivan luonnollisesti, en esitä mitään, en pullistele, en näyttele, en poseeraa. Aito oma itseni, eikä mitään muuta. Keep it real!

Itsetutkiskelu

Oon todella kriittinen itteäni kohtaan ja varmasti löysin jokaisesta kuvasta jotain mistä en pitänyt ja jo sen yhden pienen asian takia olisin ne poistanut. Esimerkiksi, jos kuvissa ois joku käsien asento ollut mielestäni huono, silloin se kuva ois saanu mennä sen sileän tien… Selailin kuvia kahden tunnin ajan edestakaisin ennen kuin osasin päättää haluanko julkaista niistä yhtäkään. Lopulta päätin julkaista yhden kuvista ja tavallaan sen aiheuttamat positiiviset reaktiot muissa herätteli mua taas tähän maailmaan.

Selasin sen yhden kuvan julkaisun jälkeen kaikki kuvat uudestaan ja pidin niistä jokaisesta. Mietin
kuinka kaukana oon siitä pisteestä, kun alotin ja vastaus on, että todella kaukana. Kaukana… Aivan joka osa-alueella. Mietitään sitte vaikka psyykkistä, fyysistä, elämäntilanteellista tai vaikkapa terveydellistä näkökulmaa.

Mutta miksi oon tässä pisteessä?

Kaikkihan lähti siitä, että halusin muuttaa omaa olemustani. Siinä kierteessä ollaan vieläkin ja oon siihen tyytyväinen. Voisi sanoa, että mun ajatusmaailma omaa kroppaani kohtaan on positiivisen negatiivinen, toisten mielestä ”vääristynyt”. Kyllä vääristynyt hyvinkin, mutta ehkäpä hyvällä tavalla.

Tavoittelen koko ajan lihaksikkaampaa ja symmetrisempää kehoa. En oo koskaan ollut ja tuskin tulen olemaankaan täydellisen tyytyväinen kroppaani. Nimittäin, jos olisin tyytyväinen, niin en todellakaan harrastaisi tälläistä. Enkä silloin myöskään olisi tässä pisteessä missä nyt olen.

Tiedostan sen, että joidenkin mielestä ajatusmaailmani on vääristynyt, kun en oo tyytyväinen siihen mitä nään peilistä. Mutta tiedostan myös sen, että se asia on tuonut mut tähän. Jos heräisin joka aamu tyytyväisenä omaan ulkomuotooni niin tää harrastus loppuis todella äkkiä.

Tietenkin on myös päiviä, kun myös pidän omasta peilikuvastani. Se on kuitenkin vain hetkellistä, aina pienen tarkkailun jälkeen silmään sattuu ”liian pieni” hauis tai hävinnyt verisuoni, joka joskus oli siinä! Ja tää tyytymättömyys on asia minkä takia haluan mennä sinne salille ja syödä terveellisesti. Omista ajatuksista saan enemmän kuin tarpeeksi motivaatiota puskeakseni eteenpäin…

Oon äärimmäisen tyytyväinen tähän tyytymättömyyteen!
Tyytyväisyys tappaa kehityksen.
 
-Aaro
 
0 0 vote
Article Rating

guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Aaro Huttunen
5 vuotta sitten

Kiitos! 🙂
Todella kulutettu ja vanhan lausehan se on, mutta pitää kyllä täysin paikkaansa, jos multa kysytään. Lause joka kannattaa pitää mielessä.

Anonyymi
Anonyymi
5 vuotta sitten

Todella hyvä ja pohdiskeleva postaus! Ja toi "tyytyväisyys tappaa kehityksen" on kyllä yks parhaimpia lauseita mitä oon kuullu 🙂 siihen lauseeseen kiteytyy todella moni mun ajatuksista.

0
Kerro mitä ajattelet.x
()
x