”Haluan fysioterapeutiksi.” – Ajatus tuli mieleen noin 6 vuotta sitten lukiossa. 29.12.2017 on päivämäärä, kun tästä ajatuksesta tuli totta. Sain tutkintotodistuksen postin kautta, koska en itse päässyt ottamaan sitä vastaan. Aloitin fysioterapian opinnot 7.1.2015, valmistuin siis etuajassa, kun normaalisti koulutus kestää 3,5 vuotta. Hetki siinä meni ennen kuin tämä tavoite saavutettiin.
Kerrataan vielä: Hain koulutukseen 3 vuotta ja 6 hakukertaa siinä meni ennen kuin viimein pääsin opiskelemaan. Kahtena hakukertana en päässyt pääsykokeisiin lainkaan, sitten koulutukseen pääsy jäi 5:stä pisteestä kiinni – kolmesta – yhdestä – FINALLY… I’m in!
Missään vaiheessa minulla ei ollut suunnitelmaa B, koska A oli niin kirkkaana mielessä – en edes yrittänyt keksiä mitään muuta alaa, koska tiesin, että jossain vaiheessa tulen lopulta pääsemään sisään. Tavalla tai toisella. Joka valintakokeessa paransin suoritustani. Tiesin mitä hakijoilta toivottiin ja erotuin joukosta edukseni. Tiesin vielä pääseväni sisään, tiesin sen, vaikka kaikki muut ympärilläni epäilivät sitä ja ehdottelivat erilaisia uravaihtoehtoja. Ei mitään muuta vaihtoehtoa ollut!
Kun jäin viidennellä hakukerralla yhden pisteen päähän opiskelupaikasta, tunsin olevani niin vahva ehdokas ettei seuraavalla kerralla enää jää kysyttävää. Kieltämättä, sitä kieltävää, yhden pisteen päässä olevaa paperia sai muutaman silmäyksen ajan tuijottaa epäuskoisena… Seuraavalla kerralla on vuoroni.
Valmistuminen
Valmistuin. Valmistuin. Valmistuin! Tuntuu hyvältä. Tuntuu sanoinkuvailemattoman hyvältä katsoa todistusta ja tiedostaa se, että itseensä uskominen toi tähän pisteeseen. En tehnyt tätä kenenkään painostuksesta tai ehdotuksien perusteella. Valitsin itse tieni ja se on ollut kulkemisen arvoinen. Olen kasvanut tällä matkalla varmasti enemmän kuin olisin kasvanut seuraamalla jonkun muun jalanjälkiä.
Keskiarvo 3,91 on periaatteessa suhteellisen hyvä, siinä mielessä, että voin kirkkain silmin sanoa keskittyneeni opiskeluaikana enemmän itseni kehittämiseen kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Kouluaineistojen ulkoa pänttääminen ei välttämättä ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta kaikista työharjoitteluista saadut kiitettävät arvosanat ja kauniit lauseet merkitsevät minulle enemmän kuin todistukseen merkityt arvosanat ikinä.
Etuajassa valmistuminen
En kiirehtinyt opiskelujen kanssa, vaikka valmistuin puoli vuotta normaalia aikaisemmin. Käytännössä aloitin opiskelun alaa varten jo 6 vuotta sitten. Henkisellä tasolla silloin se kaikki alkoi. Aloin etsimään keinoja kuinka voisin päästä alalle. Kävin muun muassa liikunnanohjauksen peruskurssin sekä urheiluhierojan tutkinnon vain sen takia, että ne valmistaisivat minua tulevaan (kiitos äiti). Pettymysten kautta motivaatio vain kasvoi entisestään. En varmasti luovuta.
Itseopiskelu on ollut merkittävässä roolissa tässä tarinassa ja niin se tulee myös olemaan aivan tämän tarinan loppuun asti. Ilman puhdasta mielenkiintoa ihmiskehoa kohtaan, en olisi koskaan aloittanut salilla käyntiä, en olisi koskaan perustanut tätä blogia, enkä olisi koskaan myöskään hakeutunut tälle alalle.
Olin enemmän kuin valmis opiskelemaan fysioterapiaa jo ennen kuin edes ymmärsivät ottaa minut koko koulutukseen! Kaikki itse oppimani ja koulutuksista saadut tiedot kävelevät koko ajan käsi kädessä kohti uusia haasteita. Kokonaisuus kasvaa ja kehittyy vahvemmaksi päivä päivältä.
Opiskeleminen ei lopu koskaan.