Yhteistyössä: Alpecin
Sain sähköpostiini viestin, jossa kysyttiin kiinnostustani osallistua pyöräkilpailuun Saksassa. Hetkinen… Saksa? Pyöräkilpailu?
Ehdotus kuulosti samalla hyvin jännittävältä ja houkuttelevalta. Vastasin sähköpostiin alle minuutin miettimisajalla olevani ehdottomasti kiinnostunut. Tietenkin olen valmis lähtemään uuteen seikkailuun, jos sellainen mahdollisuus tarjotaan! Vaikka pyöräilyä en ole koskaan harjoitellut, enkä ole englanninkielen kanssa mikään pro.
Alussa tosin epäilin mahtaako tällainen ehdotus olla edes totta? Kaikki kuulosti niin hämmentävältä ja epärealistiselta, mutta, kun keskustelin tapahtumasta englanniksi puhelimessa erään Felixin kanssa, aloin vähitellen tajuamaan ehdotuksen realistisuuden. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin kaiken oikeasti tapahtuvan, saadessani ilmoituksen hotelli- ja kilpailuvarauksesta. Seuraava kysymys kuului: ”Minkä matkan haluan pyöräillä, 60, 120 vai 180 kilometriä?” Pyöräkilpailu kuulosti erittäin mielenkiintoiselta.
En koskaan ole noussut maantiepyörän selkään, mutta en halunnut valita kaikista lyhintä matkaakaan. Valitsin siis keskimmäisen 120 kilometriä. Tässä vaiheessa olin vielä Suomessa, enkä todellakaan tiennyt, että mistä kaikessa on kyse. Mihin oikein olen ylipäänsä lähdössä? Ei sillä oikeastaan ollut mitään väliä itselleni, keskityin ainoastaan siihen, että sain mahdollisuuden lähteä sellaiselle seikkailulle, jota en todellakaan osannut odottaa. Seikkailulle, jossa pääsen kokemaan jotain aivan uutta ja tapaamaan uusia ihmisiä.
Matka alkaa
Pakkasin uuteen matkalaukkuuni vain noin 1/3 oikeasta kapasiteetista ja suuntasin Helsinki-Vantaan kentälle. Menomatkalla oli yksi vaihto Kööpenhaminassa, josta matka jatkui pienellä lentokoneella kohti Saksaa, Hampuria. Olin saanut aikaisemmin ohjeet hotellille saapumisesta julkisia kulkuneuvoja käyttäen, mutta päädyin ottamaan taksin, koska Hampuri on kuitenkin kaupunkina 3 kertaa Helsinkiä isompia, enkä viitsinyt lähteä kantamaan matkalaukkua metrojen ja bussien välityksellä. Pääsin 40 minuutin päästä hotellille.
Hotellilla minua oltiin hymyssä suin vastassa ja sain huonekortin sekä tietoja illan ohjelmasta. Hotellihuoneessa minua odotti tervetuloa -kortti ja tietoja tulevasta EuroEyes Cyclassics tapahtumasta, johon tuli osallistuttua!
Iltapäivällä kävin kokeilemassa maantiepyörää sekä pyöräilyvarusteita. Se oli ensimmäinen kerta, kun nousin maantiepyörän päälle ja selvästi myös ensimmäinen kerta sellaiset vaatteet päälläni. Pyörä oli aivan mahtava kaikin puolin ja myös vaatteet istuivat mielestäni todella hyvin, vaikka ison jalkani takia en saanutkaan pyöräilykenkiä, ei se mitään haitannut. Sisua varmasti löytyy ilman niitäkin.
Tutustuminen
Saavuin perjantaina ja pääsin heti pyörälenkille kokeilemaan ajopeliäni. Lähdimme pyöräilemään kaupungista, mutta 5 minuutin jälkeen olimme jo maaseudulle, lehmien, lampaiden, vanhojen rakennusten ja jokien läheisyydessä. Fiilis oli kaikin puolin aivan mahtava! Uusia hienoja ihmisiä, upeita maisemia ja liikuntaa.
Vastaanotto oli kaikkien osalta lämmin ja kaikki oli otettu huomioon valmisteluissa sekä järjestelyissä, jos ei isoa jalkaani oteta huomioon. Toisaalta olisin varmaan kaatunut pyöräilykenkien kanssa, koska ne lukitaan kuitenkin polkimiin ja ne pitää muistaa irroittaa pysähtyessä. Pyörälenkin jälkeen suuntasimme suurella porukalla syömään hienoon ravintolaan Hampurin satamaan. Meitä oli 20 – 30 henkeä syömässä, juttelimme ja tutustuimme. Erittäin hauskaa oli, vaikka Hampurin sateiset ja tuuliset kelit hieman kylmyyttä päällemme loivat. Suomalaisena tarkenin hyvin, mutta esimerkiksi muutama ranskalainen oli tottunut hieman lämpimämpiin olosuhteisiin.
Kiitos Alpecin tästä mahtavasta mahdollisuudesta! Alpecin on saksalainen perheyritys, joka on toiminut jo yli 100 vuotta. Alusta asti yritys on keskittynyt hygieniaan ja kosmetiikkaan, luomalla muun muassa lukuisia erilaisia hiustenlähtöön sekä hiustenkasvuun vaikuttavia shampoita. Mikä yrityksessä oikeiden arvojen lisäksi on myös hienoa, on se, että he tukevat huomattavasti urheilua ja urheilijoita, erityisesti pyöräilyä. Urheilu on ollut yrityksen intohimo ja suunnannäyttäjä alusta asti.
Alpecinin lippulaiva -tuotteena toimii ”Caffeine Shampoo”, joka todellakin näyttää todistetusti vaikuttavan hiustenkasvuun, vaikka ei heti uskoisi. Monien terveysvaikutusten lisäksi kofeiini auttaa myös hiustenkasvua. Itselläni ei ole hiusten kanssa ongelmaa – ainakaan toistaiseksi, mutta olen tietysti kokeillut kofeiini shampoota sekä Coffein Liquidia ja molemmat tuotteet vaikuttavat laadullisesti todella hyviltä. Tuoksu ja koostumus ovat erittäin toimivia. Ja, Saksassa Alpecinin Caffeine Shampoo on myydyimpien hiustuotteiden joukossa, jonka takia he ovat myös laajentuneet muun muassa Amerikkaan ja Asiaan. Näistä ongelmista kärsivät kuluttajat tuskin ovat väärässä, kukapa kaljuuntua haluaisi?
Pyöräilyä
Perjantaina pyöräilimme yhteensä noin 25-30 km, lauantaina oli tulevaa kilpailua varten 40 kilometrin lämmittelymatka, rentoon tahtiin. Meitä oli pyöräilemässä silloin noin 20 henkeä. Pyöräily todellakin vei sydämeni ja tulevaisuudessa haluan oman maantiepyörän. Oli hienoa pyöräillä niissä maisemissa, jutella englanniksi lämminhenkisten ihmisten kanssa. Hampuriin oli kutsuttu lisäkseni myös paljon yhteistyötä tekeviä tahoja, joten yritys todellakin näyttää panostavan huomattavasti yhteistyökumppaneihinsa. Myös lauantaina söimme yhdessä, tällä kertaa hotellilla. Iltapalana ihan täydellinen lounas, kaikkine herkkuineen. Alkuruoista jälkiruokiin ja kaikkea siltä väliltä.
120 KM Pyöräkilpailu
Sunnuntai, pyöräkilpailu. Kilpailupäivä. Herätys ennen aamu kuutta, aamupalan kautta valmistautumaan aamupäivällä alkavaan kilpailuun. Olin ainut ryhmästämme joka osallistui 120 kilometrin matkalle ja sain tietysti yhden kaverin polkemaan kanssani sekä varmistamaan selviytymiseni. Suosituin matka oli selvästi 60 km. Suurin osa ihmisistä oli kuitenkin nauttimassa hyvästä seurasta, fiiliksestä ja maisemista. Mikä onkin mielestäni tällaisten suurien tapahtumien parasta antia. Osallistujia oli yhteensä noin 30 000! Todellakin kokemisen arvoinen tapahtuma.
120 km starttipaikalla moni katseli kenkiäni, olin todennäköisesti prosentuaalisesti 1% ”huonommalla” puolella, kun minulla ei ollut pyöräilykenkiä. Ei se ollenkaan menoa silti haitannut! Keskivauhtimme oli noin 30 km/h ja maaliin selviydyimme ajassa 4h 15min. Sellaisilla välineillä, matkana 120 km ei tuntunut kovinkaan kuormittavalta, keli myös oli puolellamme viimeisten 5 kilometrin sadetta ja hurjaa tuulta lukuun ottamatta. Määräsin tietysti altavastaajana tahdin, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Ilman harjoittelua olisi voinut mennä huonomminkin!
Lauantain pyöräilyn aikana polveni kipeytyi, todennäköisesti uudenlaisen rasituksen takia ja kilpailun aikana polvi muistutti itsestään aina, kun tahtia hidastettiin esimerkiksi mutkassa. Polvea oli vaikea saada liikkeelle, mutta vauhdissa se tuntui ihan hyvältä. En antanut polvikivun viedä huomiotani, koska ei se kuitenkaan lamauttava ollut, en silti myöskään tarkalleen tiennyt, että mistä on oikein kyse. Jos olisin sen enempää alkanut kivun syytä pohtimaan, olisin saattanut vielä vaihtaa matkan 60 kilometriin, mutta koska päätin jo ennen matkaa polkea 120 km, niin se myös aioin tehdä. Hyvinhän se meni!
Kiitollinen Kaikesta
Vaikea pukea edes sanoiksi kuinka mahtava reissu oli kyseessä ja minkälaisia tuntemuksia se minussa herätti. Yksinkertaisesti ei ole mitään negatiivista sanottavaa ihmisistä tai ohjelmasta. Kiitos. Avoimin mielin tartuin mahdollisuuteen ja se osoittautui äärettömän hyväksi. Ennakkoluuloton asenne ja positiivinen lähestymistapa tuovat eteen tilaisuuksia, joita ei välttämättä kannata päästää ohitse.
Koskaan ei tiedä mitä elämä eteen tuo!
Kuvasin Saksan matkalla paljon myös videomateriaalia. Youtuben puolelta löytyy useampikin video reissuun liittyen!