Yhteensä 39 työhakemusta kesätöitä varten, joista 37 oli omaan alaani liittyviä, eli fysioterapeutin töitä tai kesäsijaisuuksia. Kaksi hakemusta, jotka eivät alaani käsitelleet olivat ”KISMET-kuski” ja yksi kuntosaliohjaajan työ. Oli muuten lähellä sekin, ettenkö päässyt KISMET-autoa ajamaan kesäksi. Pääsin toiseen vaiheeseen, jossa oli itsestään tehtävä kolme videota. Yksi kysymys oli esimerkiksi sellainen, että: ”Kuvaile itseäsi adjektiiveilla, joiden alkukirjain löytyy sanasta KISMET.” (I niin kuin Inspiroiva). Eivät tarttuneet videoihini ja ehkä ihan hyvä, sillä en välttämättä olisi ollut luontaisin henkilö mainostamaan suklaapatukoita.
Päätin olla hakematta tänä kesänä sellaisia töitä, jotka eivät omaan alaani liittyisi. Paitsi tuo yllämainittu oli aivan extempore, koska kuulosti niin huvittavalta. Tein 37 omaan alaani suuntautuvaa työhakemusta. Aluksi ajattelin hieman rajoittaa hakualuetta muun muassa sijainnin takia, mutta sitten tajusin, että onko minulla oikeasti varaa alkaa valitsemaan? Ja käytännössä on aivan sama missä tulevan kesäni vietän. Olen siitä onnellisessa ja surullisessa asemassa, että missään ei ole sellaista ”ankkuria”, joka pitäisi minut paikoillani. Muuttaminen ei ole ongelma.
37 Työhakemusta ympäri Suomea
Työhakemuksia laitoin seuraaviin kaupunkeihin/paikkakuntiin: Rovaniemi, Oulu, Vaasa, Kuopio, Lohja, Lahti, Savonlinna, Kuopio, Joensuu, Tampere, Pori, Kerimäki, Mikkeli, Kouvola, Hämeenlinna, Paimio ja Kotka. Eli kaikkialle josta löysin avoimia työpaikkoja ja siinä sivussa kyselin erikseen yksityisiltä, että löytyisikö mahdollisesti töitä.
Tiesin, että työhaastatteluun pääseminen tulee olemaan todella vaikeaa, koska:
- Opintoni ovat vielä kesken, opintopisteet kuitenkin riittävät sijaisuuksiin (vaatimus 140 op tällä alalla).
- Minulla ei ole opintojeni puolesta riittävää kokemusta, jota vaaditaan lähes joka paikassa.
- Nykyään suhteet ratkaisevat hyvin paljon työnhaussa ja suhteita fysioterapiaan liittyen on pyöreä nolla.
Mutta, jos selvitän tieni työhaastatteluun asti — siinä vaikutuksen tekeminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa, kuin paperilla, kun vieressä monet muut hakijat omaavat todennäköisesti jo valmiiksi työkokemusta ja suosittelijoita.
37 hakemusta ja vain yksi työhaastattelukutsu. Yksi kutsu, joka on enemmän kuin tarpeeksi. Kutsu kantautui Kotkan suunnalta ja ehdottomasti tartuin siihen! Tässä on oljenkorsi, jota olen odottanut. Ajoin Kotkaan Savonlinnasta, matkaa noin 270 kilometriä. Haastattelu meni erittäin hyvin, pystyin vastaamaan kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ja paikka vaikutti kaikin puolin lupaavalta. Kuulemma tieto mahdollisesta kesäsijaisuudesta tulee tämän viikon puolella (eletään maanantaita). Lähdin ajelemaan Kohti Savonlinnaa Lappeenrannan kautta ja jo tunnin päästä tuli seuraavanlainen viesti: ”Tervetuloa töihin meille fysioterapeutin kesälomasijaiseksi…” COME ON! I’m in ja sen lupaan, ettei kukaan tule katumaan päätöstä.
”Anna yksi mahdollisuus ja tulen paikalle All In -periaatteella.
Yksi mahdollisuus riittää, kun siihen panostaa riittävästi.”
Työt alkavat heti toukokuun puolessa välissä, kun kevään opintoni loppuvat. Minulla on siis alle kuukausi aikaa sanoa entinen asuntoni irti ja kaikki muut sopimukset siihen liittyen. Sanoa hyvästit työpaikalleni. Kertoa Aluehallintovirastolle toiminimeni tulevista muutoksista. Etsiä uusi asunto. Pakata kaikki tavarat ja lähteä taas kohti uusia tuulia. En enää todennäköisesti palaa Savonlinnaan, opintoni ovat siinä pisteessä, että lähitunnit ovat hyvin vähissä. Entinen elämä jää taakse. Kaikki tämä tapahtuu ehkä hieman nopealla aikataululla, mutta mikään ei ole minua estämässä.
Varma visio
Kotka tulee olemaan asuinkaupunkini numero 7. En tosiaan tiedä miten korkealle kyseinen luku tulee nousemaan, mutta elokuussa se tulee kasvamaan taas. Mutta ennen sitä, keskitytään nykyhetkeen ja kesäsijaisuuden tunnolliseen hoitamiseen. Kaikki työkokemus on arvokasta, etenkin nyt, kun tuollaiset sijaisuudet ovat opiskelijoille ”kiven alla”.
Jos en olisi fysioterapian töitä saanut, seuraava vaihtoehto olisi ollut 6 viikon työelämänharjoittelu kesällä, sellaisen tein viime kesänä Tampereella. Opintoja siis pusketaan koko ajan eteenpäin. Toisaalta sen varaan en laskenut, koska en edes etsinyt sellaista valmiiksi. Pidän niin sanotusti reunalla elämisestä ja ajatusmaailmaani kuuluu, että kaikki tulee järjestymään. Ne, jotka ovat lukeneet tarinoitani, tietävät, että kirjoitan päiväkirjaa, jonka tunnen nimellä ”Unelmien Päiväkirja”. Voin paljastaa nyt yhden tavoitteeni, jonka kirjoitin ylös viime joulukuussa ja se kuuluu yksinkertaisuudessaan näin: ”Kesätyöpaikka → New City!” Olen tietoisesti mennyt tätä tavoitetta kohti ja nyt se toteutui. Onnistumisen tunne. Voin vetää poikkiviivan tämän tavoitteen yli ja hymyillä onnellisena. Oikeilla tavoitteilla on tavalla tai toisella tapana toteutua.
Yksi painava kivi käännetty ympäri, merinäköalat odottavat.