Tulevaisuuden Suunnitelmia Osa 1, Lukio

Moro! On se aika vuodesta, kun alkaa postiluukuista tipahtelemaan pääsykoekutsuja erilaisiin oppilaitoksiin. Siispä aloin miettimään, että miltä se mun oma tulevaisuus oikein näyttää. Mietitään nyt tässä ”Tulevaisuuden suunnitelmia, osa 1”:ssä miltä näyttää mun kouluttautumissuunnitelmat. Vähän menneisyydestä juttua: Menin siis yläasteen jälkeen lukioon, koska en keksinyt itselleni sopivaa alaa ammattikoulun puolelta. Lukiosta selviydyin mielestäni keskiverrosti, päättötodistuksen keskiarvo oli jotain 8,3 luokkaa, keskiarvo oli siis ihan hyvä. Mutta keskiarvollahan ei tee mitään, jos et kirjoita hyviä kirjoitustuloksia, sitähän mä en tehnyt. Mun kirjotustulokset pyöri A-C arvosanojen välissä, en kirjoittanut parempaa arvosanaa kuin C… Eli kirjoitukset meni erittäin huonosti, ei mulla ollut minkäälaista motivaatiota lukea niihin ja koko lukioaikakin meni oikeastaan vain hengaillessa. Lukio oli aivan läpihuuto juttu, ei siihen tarvinnut panostaa, jos aikoi vaan päästä sen läpi. Oon ihan sitä mieltä, että lukiossa ois pitäny enemmän käydä asiaa siitä miten tärkeä se on jatkoa ajatellen, eihän mulla ollu mitää käsitystä. Ja näin myöhemmällä iällä mietin, etten tee lukiolla yhtään mitään, olisi oikeastaan ollut parempi kun olisin käynyt ihan minkä tahansa ammattikoulun alan siihen lukion tilalle. Mutta ehkäpä se lukio näin yleissivistävästi oli ihan jees juttu… Lukion tosiaan läpäisin. Lukioaikoihin olin innostunut kuntosaliharrastuksesta ja lukioaikoina vahvistui käsitys, että tulevaisuudessa haluaisin toimia ihmisten ja liikunnan parissa. Pyörittelin aloja mielessäni, mitkä olisi mulle sopivia. Kiinnostaviksi aloiksi valikoitui Fysioterapia ja Liikunnanohjaus. Liikunnan opettajan koulutuksesta en ollut kiinnostunut, koska en jostain syystä innostunut ”opettaja” tittelistä.

Olisinpa panostanut 

Siispä laitoin hakulomakkeet vetämään Fysioterapian koulutusohjelmaan ympäri Suomea, mutta enhän minä edes päässyt valintakokeisiin, koska lukio paperini olivat niin huonot! Ensimmäisellä hakukerralla hain kaupunkeihin joihin kovasti olisin halunnut, muun muassa Tampereelle ja Jyväskylään. Ensimmäisellä kerralla ei siis tärpännyt, laitoin toisellakin hakukerralla Tampereen ykkös valinnaksi, taaskaan en päässyt pääsykokeisiin… Okei, täytyi keksiä uusi suunnitelma, seuraavaa hakukertaa varten tutkin tarkasti kaikki mahdolliset oppilaitokset, pääsykokevaatimukset ja pistemäärät millä pääset pääsykokeisiin ja oppilaitokseen sisälle. Kolmannen kerran hain ensimmäisenä hakupaikkana Lappeenrantaan ja pääsin pääsykokeisiin! Kutsussa sanottiin että pääsykokeissa on kirjallinen osuus, piti lukea kirjaa joka käsitteli ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa todella pikkutarkasti. Sivuja piti lukea vissiin jotain 200kpl. Teksti oli niin vaikeaa luettavaa, että meinasin heittää pyyhkeen kehään ja jättää kokonaan menemättä pääsykokeisiin… Mutta menin kuitenkin ja enhän mä niitä kirjallisia kokeita läpässy, vaikka tuurilla ois voinu arvaillakkin oikeita vastauksia (4 vastausvaihtoehtoa, joista oli valittava yksi oikea). Mun yllätykseks, kaikki muut osiot menivät erinomaisesti (liikunnallinen ja haastattelu), opiskelemaan pääseminen jäi vain viidestä pisteestä kiinni. Ehkä mulla onkin toivoa tälle alalle. Ei muuta kun uudestaan hakemaan! Neljännen haun jälkeen pääsin pääsykokeisiin Joensuuhun, tällä kertaa kouluun pääseminen jäi KOLMESTA pisteestä kiinni… Ei siinä mitään elämä jatkuu. Viidennellä kerralla pääsin taas pääsykokeisiin, pääsykokeet olivat taas Lappeenrannassa, jo toista kertaa. Nyt läpäsin kirjalliset kirkkaasti, sain haastattelusta täydet pisteet. Mutta mutta mutta, liikunnallinen osuus, joka oli kaksivaiheinen, rytmiikkaa ja liikunnanohjausta. En läpäissyt rytmiikkaa, olin varma ettei valintakokeet voi jäädä jostain rytmiikasta kiinni, mutta kyllä ne vaan voi… Koska en saanut rytmiikasta tarpeeks pisteitä, en voi siis päästä kouluunkaan. Aivan naurettava osuus, jos multa kysytään. Jäin siis YHDEN pisteen päähän, ettenkö päässyt tähän koulutukseen. Ei syönyt miestä kovinkaan paljon, voin sanoa… Muutama kirosana pääsi, kun soitin koululle ja kysyin, että mistä jäi kiinni, etten päässyt koulutukseen. Ja he kertovat mulle tämän.

En luovuta

Mutta eihän siinäkään mitään. Nyt tänä syksynä haen Fysioterapian koulutusohjelmaan kuudetta kertaa, kyllä kuudetta kertaa. Mä oon luonteeltani sellanen, että jos jotain päätän niin meen sitte vaikka seinän läpi, että myös saavutan sen. Tällä kertaa pääsen sisälle, niin kuin joka ainoana hakukertana olen päättänyt. Viimeksi jäi yhdestä pisteestä kiinni, nyt ei nimittäin jää! Tosiaan tää kirjotus taitaa jäädä tähän, käsiteltiin näköjään vain menneisyyttä, vaikka tulevaisuutta piti käsitellä, mutta sillon kirjotetaan kun inspiraatio iskee. Kirjoituksesta opetuksena, jos jotain opiskelette niin opiskelkaa sitte koko sydämmellä, eikä vaa puolilla valoilla. Jos olisin läpäissyt lukion paremmin, niin ihan varmasti olisin jo koulussa. But no can do… Eihän tästä voi syyttää kun itseään. Antaisin mitä vaan, että pääsisin nyt opiskelemaan, alkaa ottaa päähän tää toimettomana olo. Ainoastaan salille meen mieluummi, kun opiskelemaan, hahah. JES! Jatketaan seuraavassa osassa, siitä mitä oon tehny lukion jälkeen ja mitä siellä tulevaisuudessa nään itseni tekevän! -Aaro