Menin tänään salille kello 20:00 ja kun lähdin salilta kello oli noin 21:30. Vuorossa oli jalkapäivä, totta puhuen vihaan jalkapäivää, en tykkää treenata jalkoja yhtään. Kuitenkin pakko nekin on treenata siinä missä muutakin kroppaa. Ei todellakaan ole hyvännäköistä, jos jalat raahaa valovuosia yläkroppaa jäljessä.

Noniin, sitten asiaan! Mulla ei ollut minkäänlaista intressiä mennä salille, kun viimeiset puolitoista tuntia oli istunut auton ratissa, oli pimeä, väsytti ja kello oli jo paljon. Heräsin kuitenkin aamulla jo tietäen, että tänään ajan Jyväskylään vain sen takia, että mä pääsen vielä tänään menemään sinne salille. Se oli päätetty. Ja sillonhan siitä pidetään kiinni! Ei tässä hommassa kroppa kiitä, ellei oikeasti tee töitä.
Ei oo oikotietä onneen
Ihan sama, vaikka kello olisi tullut 23:00, kun saavuin Jyväskylään. Olisin silti mennyt salilla, sillä toi sali millä käyn niin on 24/7. Tää on tätä omistautumista sille asialle mistä pitää, kellonaikakin on toissijainen asia.
Ei väliä onko joinain päivinä kiire, jostain välistä sitä aikaa aina löytää salilla käymiseen, aina. Mieli eikä keho voi hyvin, jos jostain syystä onnistuu siinä, että jättää menemättä salille… Tulee vaan pahalle päälle.
Tässä hommassa en myöskään kato sitä, että onko kesä tai talvi, syksy tai kevät. Salilla tulee käytyä aivan ympäri vuoden, sinne raahaudutaan läpi tuiskun ja tuulen, räntäsateiden ja ukkosmyrskyjen. Ei luonnonoikkujen pidä antaa estää salille menoa, jossa rakennat omaa kehoasi, temppeliäsi parempaan suuntaan. Sataa, ukkostaa, on liukasta, lunta on paljon tai hirveä tuuli, en pääse siis salille. Aha, tollaset asiat ei oo koskaan mua pitänyt salilta poissa. Tekosyitä kaikki!
Itelleni oon tän asian tehny mahdottoman helpoksi. Mun ei tarvitse muuta kuin oikeaa kyynärvarttani vilkaista, jos joskus tulee sellainen vetämätön olo ja mielellään skippaisi treenin. Nopee vilkasu tähän leimaan kädessäni ja asenne nousee uusille leveleille. Tatuointi on tässä sitä varten, että se potkii mua eteenpäin, vaikka mikä olis. Ei käy enää mielessäkään jättää treenejä väliin, jonkun hetkellisen mielihalun takia.

Yleensä se on oma pää, joka sanoo, ettei nyt mennä sinne treeneihin. Mutta omaa päätäänhän ei tarvitse kuunnella, se on vain asennoitumiskysymys lähteekö sitä vai jääkö sittenkin mukavasti sohvalle makaamaan ja kattomaan Possea. Asenne ratkasee!
NO EXCUSES!
-Aaro