Harjoittelu
Tekosyitä Ei Kannata Ylläpitää
Menin tänään salille kello 20:00 ja kun lähdin salilta kello oli noin 21:30. Vuorossa oli jalkapäivä, totta puhuen vihaan jalkapäivää, en tykkää treenata jalkoja yhtään. Kuitenkin pakko nekin on treenata siinä missä muutakin kroppaa. Ei todellakaan ole hyvännäköistä, jos jalat raahaa valovuosia yläkroppaa jäljessä.
Tuhosin jalat salilla, hyvä, että pukuhuoneessa sain housut jalkaan, kun jalat tärisi uupumuksesta. Mikä mahtava fiilis! Vaikken jalkapäivästä pidä, niin ei ole sitä tunnetta voittanutta, kun antaa salilla kaikkensa ja poistuu sieltä voittajana. Jalat on tuhottu, niillä tuskin olisi saanut yhtään toistoa enää puhtaasti ylös. Paita on läpimärkä hiestä, hengitystä pitää yrittää tasata ihan ajatuksen kanssa. Kävely kämpälle, raahautuminen portaita pitkin neljänteen kerrokseen ja suihkuun. Jalat tuntuu vetämättömiltä, mutta kiittävät mua myöhemmin. Noniin, sitten asiaan! Mulla ei ollut minkäänlaista intressiä mennä salille, kun viimeiset puolitoista tuntia oli istunut auton ratissa, oli pimeä, väsytti ja kello oli jo paljon. Heräsin kuitenkin aamulla jo tietäen, että tänään ajan Jyväskylään vain sen takia, että mä pääsen vielä tänään menemään sinne salille. Se oli päätetty. Ja sillonhan siitä pidetään kiinni! Ei tässä hommassa kroppa kiitä, ellei oikeasti tee töitä.
Ei oo oikotietä onneen
Ihan sama, vaikka kello olisi tullut 23:00, kun saavuin Jyväskylään. Olisin silti mennyt salilla, sillä toi sali millä käyn niin on 24/7. Tää on tätä omistautumista sille asialle mistä pitää, kellonaikakin on toissijainen asia.
Ei väliä onko joinain päivinä kiire, jostain välistä sitä aikaa aina löytää salilla käymiseen, aina. Mieli eikä keho voi hyvin, jos jostain syystä onnistuu siinä, että jättää menemättä salille… Tulee vaan pahalle päälle.
Tässä hommassa en myöskään kato sitä, että onko kesä tai talvi, syksy tai kevät. Salilla tulee käytyä aivan ympäri vuoden, sinne raahaudutaan läpi tuiskun ja tuulen, räntäsateiden ja ukkosmyrskyjen. Ei luonnonoikkujen pidä antaa estää salille menoa, jossa rakennat omaa kehoasi, temppeliäsi parempaan suuntaan. Sataa, ukkostaa, on liukasta, lunta on paljon tai hirveä tuuli, en pääse siis salille. Aha, tollaset asiat ei oo koskaan mua pitänyt salilta poissa. Tekosyitä kaikki!
Itelleni oon tän asian tehny mahdottoman helpoksi. Mun ei tarvitse muuta kuin oikeaa kyynärvarttani vilkaista, jos joskus tulee sellainen vetämätön olo ja mielellään skippaisi treenin. Nopee vilkasu tähän leimaan kädessäni ja asenne nousee uusille leveleille. Tatuointi on tässä sitä varten, että se potkii mua eteenpäin, vaikka mikä olis. Ei käy enää mielessäkään jättää treenejä väliin, jonkun hetkellisen mielihalun takia.
Tässä hommassa en myöskään kato sitä, että onko kesä tai talvi, syksy tai kevät. Salilla tulee käytyä aivan ympäri vuoden, sinne raahaudutaan läpi tuiskun ja tuulen, räntäsateiden ja ukkosmyrskyjen. Ei luonnonoikkujen pidä antaa estää salille menoa, jossa rakennat omaa kehoasi, temppeliäsi parempaan suuntaan. Sataa, ukkostaa, on liukasta, lunta on paljon tai hirveä tuuli, en pääse siis salille. Aha, tollaset asiat ei oo koskaan mua pitänyt salilta poissa. Tekosyitä kaikki!Yleensä se on oma pää, joka sanoo, ettei nyt mennä sinne treeneihin. Mutta omaa päätäänhän ei tarvitse kuunnella, se on vain asennoitumiskysymys lähteekö sitä vai jääkö sittenkin mukavasti sohvalle makaamaan ja kattomaan Possea. Asenne ratkasee!
Itelleni oon tän asian tehny mahdottoman helpoksi. Mun ei tarvitse muuta kuin oikeaa kyynärvarttani vilkaista, jos joskus tulee sellainen vetämätön olo ja mielellään skippaisi treenin. Nopee vilkasu tähän leimaan kädessäni ja asenne nousee uusille leveleille. Tatuointi on tässä sitä varten, että se potkii mua eteenpäin, vaikka mikä olis. Ei käy enää mielessäkään jättää treenejä väliin, jonkun hetkellisen mielihalun takia.NO EXCUSES!
-Aaro
