Sairastelu ja Muuttaminen


En oo ikinä kipeä! Tai no korkeintaa kerran vuodessa… Viime tiistaina nous kevyt kuume ja se piti pintansa sen pari kolme päivää. Kurkku kanssa kipeyty aivan järkyttävästi. Nyt alkaa kurkku olemaan kunnossa, eikä koske enää nieleskely. Teetä on mennyt muutama litra päivässä ja Strepsilsei vedetty ahkerasti, nyt on tauti selätetty. Toisaalta ihan hyvään aikaan iski tämä lunssa tai mikä lie ikinä olikaan. Ois muutenkin ollut kevennetty viikko salissa vuorossa. Nytpä ei kuitenkaa uskaltanu salille edes haaveilla lähtevänsä, silloin on levättävä, kun kerran kipeä on. Muuten pahenee vaa koko tauti ja sitähän ei kukaan halua, en ainakaan minä. Ei oo mitään pahempaa kuin se, että joutuu olemaan salilta pois… Nyt viikko kohta oltu salilta pois, tuntuu siltä kun ois äijä kutistunu puolella ja kunto huonontunu aivan silmin nähden. Sairastelu porautuu alitajuntaan. Ei kehtaa enää peiliinkään katsoa… Ehkä vähän liioiteltua, mutta siltä se tuntuu. Vaikkei kunnossa ole muutosta suuntaan tai toiseen oikeasti tapahtunut. Eniten tää käy tonne pääkoppaan, treenaamaan on päästävä! Ei malta pysyä paikallaan. Kaipaan jo lihaskipua, hikeä ja lihasten loppuun asti tuhoamista. Ei vaan oo mitään parempaa fiilistä kuin se, että voi hyvin mielin lähteä salilta kaikkensa antaneena. sairastelu

Unohdetaan sairastelu, sitte muuttamiseen:

Tänään tuli viimeiset kamat roudattua pois Jyväskylästä. Pakko oli siirtää tavarat porukoille oottamaan tammikuuta, jolloin lähen vallottamaan Savonlinnaa. Siellä alkaa sitte opiskelut. Muutosta part 1. takana ja part 2. on vielä edessä. Muuttaminen on aivan hirveetä hommaa, ei siitä voi vaan kukaan ihminen nauttia. Täytyy pakata koko omaisuutensa pahvilaatikoihin ja iskeä auton kyytiin. Nytkin pakkailin tota autoani noin kolme tuntia, tyhjensin ja täytin uudelleen ja uudelleen, kun ei millään meinannu tavarat mahtua kyytiin. Lopulta auton täyttö onnistu ja ei sieltä kukaa muu olisi ulos mitään saanut kuin minä. Se oli purettava täsmälleen siinä järjestyksessä, kun sen täytinki… Tammikuun alussa muutto siis Savonlinnaan, sitä ootan kyllä kuin kuuta nousevaa! Ei millään jaksa porukoiden nurkissa olla hetkeäkään, mutta pakko mikä pakko. Toisaalta äkkiäkös nää pari viikkoa tässä kuluu, eipähän tarvi ite ruokaa ainakaan tehdä. -Aaro
0 0 votes
Article Rating

guest

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
0
Kommentoix