Oman Elämänsä Herra


Yläasteen jälkeen oon alkanu rakentamaan omaa tulevaisuuttani mun omilla valinnoilla, en kenenkään muun. Eka risteys tuli vastaan, kun kysymys heitettiin ilmoille: Ammattikoulu vai Lukio? Ensin olin varma siitä, että valitsen amiksen. En pitänyt lukemisesta ja pänttäämisestä… Lopulta kuitenkin päädyin menemään lukioon. Miksi valitsin lukion? Oon aina ollut huono ottamaan neuvoja vastaan, tästä esimerkkinä: Äitiltä kysyessäni neuvoa, kumpi pitäisi valita amis vai lukio? Niin äiti sanoi, että mun huonolla kielipäällä ei pärjää lukiossa. Otin tän neuvon haasteena: Katotaanko, mähän tulen pärjäämään siellä lukiossa! Joten lukioon menin. Ja lukiossa myös pärjäsin ihan kohtalaisin arvosanoin, mutta loppujen lopuksi olisi kannattanut kuunnella äitiä ja mennä amikseen, se olisi palvellut mua paljon paremmin. Toisaalta en amiksen puolelta keksinyt sopivaa alaa itselleni… Joka tapauksessa kaikki päätökset mitä oon tehnyt on ollut mun omia, kukaan ei oo mun valintoihin millään tavalla pystynyt vaikuttamaan. En voi sanoa, ettenkö välittäisi muiden mielipiteistä mun ratkaisuissa, mutta kaikki valinnat on kuitenkin mun itse tehtävä. Jos joku muu saisi mun puolesta päättää miltä mun tulevaisuus näyttää, niin en usko, että olisin siihen tyytyväinen…

Omat valinnat

Haluan, että ohjat on mun omissa käsissä. Tässä elämän edetessä on tullut huomattua, että kaikki mun opiskeluratkaisut tai harrastusvaihtoehdot ei todellakaan oo ollut sellasia, että oltais menty sieltä missä aita on matalin. On ollut paljon vastoinkäymisiä, on tullut kierrettyä määränpäähän useamman kuin yhden mutkan kautta, vaikka matka olisi voinut olla huomattavasti lyhyempikin. Kuitenkin mun asenne on se, että periksi ei anneta. Oon asettanut itselleni riman korkeelle omissa suunnitelmissani, enkä aio niistä lipsua! Sitä on löytänyt itsestään paljon uusia puolia, kun on tarttunut kaikkiin mahdollisuuksiin mitä eteen tulee, eikä pelkää yrittää. Ehkä paras ja suurin muutos on ollut se, että on lähtenyt pois porukoiden nurkista pyörimästä. Sen jälkeen on alkanut kasvu, jolle ei loppua näy. Ei ole kokoajan ihmistä puhisemassa niskassa, oot vapaa, sun pitää tehdä omat päätökset ja voit hengittää! Kotoa pois muutto on suuri askel varmasti melkein kaikille, mutta sen kun uskaltaa tehdä, takas ei oo paluuta. Itse oon onneksi sen tehnyt ja sen jälkeen on löytynyt aivan uusi perspektiivi katsella tätä maailmaa.

Oman polkunsa kulkija

Kaikki polut ja reitit, joita oon päättänyt lähteä kulkemaan ovat päättyneet loppujen lopuksi erittäin hyvin. Ne kaikki polut oon itse valinnut. Ja tulen valitsemaan myös jatkossa. Sen oon huomannut kanssa, että mitä pidemmän oman polun kulkee niin sitä vahvempi sitä loppujen lopuks on. Tammikuussa kääntyy uus sivu taas tässä elämässä, pääsen koulun penkille Fysioterapian opintojen muodossa. Sitä penkkiä on tässä tavoiteltu viimeset kolme vuotta. Pitkä ja vaativa matka on tehty sen eteen, mutta viimein tääki etappi tuli saavutettua. Eikä siitä kyllä epäilystäkään ollut, ettenkö sitä jossain vaiheessa saavuttaisi, tavotteet on asetettu. Aina pitää olla joku tavoite, aina! En oo pelänny virheiden tekemistä, en oo pelännyt tarttua tilaisuuteen, en oo pelännyt tehdä ratkaisuja vastoin muiden mielipiteitä. Tässä sitä nyt ollaan, vahvempana kuin koskaan. Ja suunta on aina ylöspäin, vähään en oo tyytymässä jatkossakaan. Aina on jotain mitä tavoitella, välillä pitää vain pysähtyä hetkeks ja miettiä miten sen saavuttaa. Mun elämä, mun valinnat. -Aaro, oman elämänsä herra
oman
Ei pidä tehdä elämästään liian vakavamielistä! Hymyä huuleen ja kohti uusia pettymyksiä.
0 0 votes
Article Rating

guest

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Aaro Huttunen
7 vuotta sitten

Morjesta taas Emppu! 🙂

Itseään ei todellakaan liian helpolla pidä päästää, loistava asenne sulla. Kovat tavotteet oot jo itelles asettanu 6-vuotiaana, mahtavaa! Periks jos antaa niin ei niitä tavoitteita vaan voi saavuttaa… Paljon tsemppiä sulle kirjotuksiin, panosta ihmeessä niihin ja paljon. Sitä kautta ne ovet sitte avautuu jatkoa ajatellen.

-Aaro

Emppu Tornberg
7 vuotta sitten

Mulla on ollut myös aina asenne, että periksi ei anneta. Lukioon mennessä kaikki epäili mun englannin taitoja. Päätin näyttää niille! Monta kertaa on tullut elämässä turpaan, mutta periksi ei anneta. Lopulta se sinnikkyys kuitenkin palkitaan. 🙂 Kirjotukset on muutaman kuukauden päästä, saapa nähdä miten käy. Haaveammattini ei myöskään ole se helpoiten saavutettava, mutta jonain päivänä mä oon vielä Aalto yliopistossa opiskelemassa sisustusarkkitehdiksi. 6-vuotiaasta lähtien se on ollut tavoitteena joten ihan sama monenko mutkan kautta on mentävä! Nuo kuvat on kyllä hauskoja! XD´

0
Kommentoix