Kun Äiti ei enää sano: Ota Lisää Ruokaa

0

Varmasti lähes jokaiselle tuttu lause vanhempien tai isovanhempien suusta on: ”Ota lisää ruokaa.” Välillä saatetaan jopa tuoda uusi annos lupaa kysymättä. Tämähän on parasta mitä kuntosaliharrastaja voi vain toivoa! Aina täytyy santsata, jos siihen annetaan lupa tai suorastaan pakotetaan. Ravinnon kautta lihakset saavat tärkeitä rakennusaineita tullakseen vahvemmiksi ja isommiksi. Jokainenhan tämän jo ennestään tiedostaa.

Kuulun niihin lapsiin, joille usein tarjottiin lisää ruokaa ja viimeiset perunat kaadettiin armoa antamatta lautaselleni. Kumpa vain olisin tajunnut silloin syödä, kun oikeasti kunnollista kotiruokaa oli tarjolla, paljon. Mutta koska koskaan en ole omistanut hyvää ruokahalua ja olen todennäköisesti maailman hitain syöjä, niin en osannut sitä mahdollisuutta aikoinaan hyödyntää. Jos vain voisin palata ajassa taaksepäin, palaisin treenivuosieni alkuvaiheisiin ja alkaisin syömään tosissani.

En kuitenkaan voi saada sellaista mahdollisuutta. Olen harmikseni jo kasvanut siitä muotista yli milloin ruoka tehtiin valmiiksi, kannettiin pöytään ja tuotiin vielä varmuuden vuoksi lisää, ettei vahingossakaan jäisi nälkä. (Harrastit sitten mitä lajia tahansa niin vanhempien luona asuminen kannattaa käyttää hyödyksi, etenkin ruokailun suhteen. Ja nyt puhuu kokemuksen syvä rintaääni.)

Esimerkki

Kerron erään esimerkki kohtauksen joka liittyy ruokailuun. Esimerkki on tapahtunut kuluneen vuoden sisällä minun ja rakkaan äitini välillä. Tätä kautta pystyn tuomaan vähän perspektiiviä asioihin ja tapaus on mielestäni melko huvittava. Anteeksi äiti:

Äiti — Keitin paljon perunoita, niistä riittää varmasti usealle aterialle!

(Kävelen paikalle ja katsastan tilanteen. Huomaan heti paljaalla silmällä ettei niistä riitä minulle edes yhteen annokseen.)

Minä — Ikävä kyllä tuossa määrässä ei ole edes yhtä annosta minulle. 

Äiti — Paljonko oikein syöt?! Ei kukaan voi tuollaista määrää perunoita kerralla syödä.

(Haen ruokavaa’an ja punnitsen perunat. Ne painavat yhteensä 330 grammaa.)

Minä — Syön yhdellä aterialla 400 grammaa perunaa ja tästä ei tosiaan riitä edes yhteen annokseen. Sanoinhan. 

(Äiti ei vieläkään uskonut, että oikeasti aion syödä ne kaikki. Kompensoin lopulta uhkaavalta näyttävää aterian hiilihydraattivajetta leivällä ja söin kaiken.)

HUOM! Tapahtuma oli molemmin puolin humoristinen. 

Ajat muuttuvat. Enää en ole se lapsi jolle tuli välillä ruokaillessa raja vastaan: ”En jaksa.” Kuitenkin voisi olla mahdollista, että olisin vielä se lapsi, jos olisin valinnut niin… Valitsin toisin. Itselleni riittävä ravinnon määrä voi olla itsestäänselvyys ja vaikka muutokset omassa kehossa näyttävät tapahtuvan hitaammin kuin maapallo kiertää kerran auringon ympäri — ulkopuolisen silmin muutokset minussa itsessäni voivat näyttääkin täysin päinvastaisilta.

Muistakaa syödä tarpeeksi. Ja kiittää äitiä.

Päämääräni on tarjota konkreettisia keinoja sekä ajatuksia tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen! Sivustolla etsin jatkuvasti merkittäviä, unohtumattomia ja perspektiiviä tuovia tarinoita elämän erilaisista lähtökohdista. Haluan jakaa sisällön kautta työkaluja sekä ideoita, joita hyödyntämällä jokainen pystyy ottamaan seuraavan askeleen kohti tavoitteitaan. Tarinan suunta on valittava itse, mutta sitä kohti ei tarvitse kulkea yksin.

JÄTÄ VASTAUS

Pyydän, jätä kommenttisi!
Pyydän, anna nimesi tähän