Koukussa Kuntosaliin


Oon pahasti koukussa, todella pahasti koukussa… 

Kaikki sen tietää, että mihin… Nimittäin treenaamiseen. Nyt sen on alkanut käsittämään entistäkin paremmin. En tiedä mitä tekisin ilman salia, en tosiaan tiedä. Toivottavasti jotain fiksua… En voi tätä harrastusta edes tarpeeksi hehkuttaa. Hehkutetaan kuitenkin vielä vähän lisää!
 
Mulla ei tosiaan oo oikeastaan sellasia kavereita joiden kanssa juttelisin treenaamiseen liittyvistä asioista hirveästi, joten kirjoitan niistä tänne. In real life, en itse edes halua ottaa puheenaiheeksi rautojen kolistelemista, koska se jotenkin tuntuu niin ”käytetyltä” mun suusta. Kuitenkin, jos joku asian ottaa puheeksi juttelen siitä enemmän kuin mielelläni, mutta on niitä muitakin puheenaiheita.
 
Palataan itse otsikkoon: ”Koukussa”, todellakin…
 
En ois voinu uskoa vuosia taaksepäin sitä, miten iso juttu tästä treenaamisesta mulle tulisi. Vuosi vuodelta oon tutkinu asioita enemmän, oppinu kantapään kautta ja halunnut oppia lisää. Ja tää oppimisen halu vaan kasvaa kasvamistaan, päivä päivältä. 
 
Mitä enemmän opin, sitä paremmin haluan asiat myös tehdä. Nälkä siis kasvaa syödessä. 
 
Harrastuksesta tuli elämäntapa. Elämäntapa, jota ilman olisin hukassa. Elämäntapa, josta nautin äärimmäisen paljon. Elämäntapa, joka on läsnä 24 / 7 mun elämässä.
 
…kun mikään ei enää tunnu riitävän, silloin oot koukussa…
 
Nykyään treeni on päivän kohokohta. Lepopäivät tuottavat sanoinkuvaamattoman suuria henkisiä tuskia, mutta pakko ne on pitää, kroppa ei muuten kauaa oo samaa mieltä sun kanssa ja pistää pelin poikki väkisin. 
 
Tunne sanoo mulle joka päivä, että: ”Mennään salille, mennään salille!” Tähän järki vastaa: ”Ei todellakaan mennä tänään, koska kohta ei sitten voida mennä koko viikkoon.” 
 
Mielelläni kävisin salilla vaikka kaksi kertaa päivässä, joka ikinen päivä, mutten voi… Ei keho sitä kestäis, eikä realistisesti olis aikaakaan. Mikään ei vaan tunnu riittävän, kokoajan haluaa enemmän ja enemmän. 
 
…viimeinen silaus.
 
koukussa
 
Tiedät olevasi koukussa, kun olet juuri lähtenyt salilta kovan treenin jälkeen, hädin tuskin jalat nousevat enää portaita pitkin… Silti haluat jo tunnin päästä takaisin sinne salille. Miten se on mahdollista, kun just sieltä tulit jalat tuhoamasta?! Ehkä se on vaan rakkautta. Rakkautta.
 
Monesti kysytään, miksi syöt noin, miksi treenaat noin, miksi teet sitä mitä teet? En osaa siihen paremmin vastata kuin: Se vaan yksinkertasesti tekee mut onnelliseks! Tarviiko sitä enempää perustella. Sitä se on, haluun vaan olla onnellinen ja näin yksinkertanen asia sen pystyy mulle antamaan. 
 
0 0 vote
Article Rating

guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Aaro Huttunen
5 vuotta sitten

Kiitoksia paljon! 🙂 Pitää aina kokeilla vähä erilaisia tapoja lähestyy tätä kirjottamista. 😀 Hyvää kesän jatkoa sullekin!

Anonyymi
Anonyymi
5 vuotta sitten

Sulla on todella mukava tapa kirjoittaa 🙂 noi tummennetut kohdat luo mielenkiintoa tekstiin. Ja tekstin sisältökin on asiallista ! Hyvää treenikesää!

0
Kerro mitä ajattelet.x
()
x