Kiirettä Pitää ja Elämä Hymyilee


Terve! Long time, no see. En oo tässä kerenny hirveesti kirjottelemaan… Yksinkertasesti on ollut vaan niin kiire! On ollut kaiken maailman kissan ristijäisiä ja illanistujaisia. Toisaalta mun mielestä on ainoastaan hyvä, että on paljon ohjelmaa. Rakastan sitä, että ympärillä hyörii ihmisiä ja on tekemistä. Tälläselle ADHD pojalle (ei mulla oo sitä kyllä todettu), joka ei malta istua 15 minuuttia aloillaan niin on aivan huippujuttu, jos on joku joka kehittää aktiviteetteja!

Menossa mukana

Oon lähteny ihan joka juttuun messiin tällä hetkellä, mitä nää tuutorit, oppilaitos ja kaverit on täällä kehitelleet. Välillä illat on venähtäneet pitkiks ja kouluun mennään aamulla ”pirteenä” muutaman tunnin yöunilla. Koulussa sitte hieman väsyttää, mutta ei se haittaa, ilta on varmasti ollu sen arvonen. On saanut tutustua paremmin ympärillä oleviin ihmisiin ja ollaan muutamaa uutta kokemusta rikkaampia. Mikä mua tässä harmittaa on se, että: kaikki mun ryhmästä ei lähde yhteenkään aktiviteettiin mukaan, minkä eteen on nähty vaivaa. Meitä on 40 ja riippuen ohjelmasta mukana on 5-20 tyyppiä. Se on liian pieni osallistumisprosentti, jos multa kysytään… Ymmärrän kyllä, ettei kaikki pääse mukaan esimerkiksi sen takia, että on jo lapsia jne. Mutta toivoisin, että edes kaikki luokan nuoret lähtis tekemisiin mukaan. Paras tapa tutustua toisiinsa on juuri näissä järjestetyissä ohjelmanumeroissa. Ei sitä koulun penkillä tule tutustuttua niin hyvin. Nyt jo selvästi alkaa huomaamaan erilaisten kuppikuntien kehittymisen. Niinhän se on varmaan menee aivan joka paikassa. Se ei kuitenkaa mun mielestä oo kovin hyvä juttu, eihän sitä hiljaisemmat tyypit tutustu puoliinkaan luokasta, kun ei sinne tiiviin kuppikunnan keskellä uskalla mennä. Ryhmähenkikin kärsii, kun ei edes tunne ihmisiä. Ja kuitenkin pitäis se 3,5 vuotta olla tekemisissä. Elämä hymyilee

Elämä hymyilee

Ajattelin itse olla sellainen ”joka paikan höylä” ja tuun tekemisiin jokaisen kuppikunnan kanssa tavalla tai toisella. Sekottelen pakkaa, hyvässä mielessä tietenkin, jos vaan suinkin mahdollista… Oon kuitenkin viihtynyt täällä Savonlinnassa aivan erinomaisesti. Ihmiset on mahtavia, keskustan ytimessä on mukava asua (kaikki on lähellä) ja tää ala tuntuu mielekkäältä! Mulla on vahva fiilis siitä, että tulossa on hienoja opiskeluvuosia. Ympärillä on samanhenkistä porukkaa ja tavotteet on korkeella. Vähän luulen kuitenkin, etten kerkeä tätä blogia niin aktiivisesti kirjoitella kuin aikaisemmin. Oikeita koulutöitä alkaa kertyä ja tenttejen aikatauluja on lyöty jo lukkoon. Kirjoittelen kuitenkin aina, kun kerkeän! -Aaro
0 0 votes
Article Rating

guest

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
0
Kommentoix