Kesätyöt

0

Tän kesän osalta on kesätyöt nyt ohi. Hieman reilu kolme kuukautta tuli töitä tehtyä ja kesälomaahan en pitänyt ollenkaan. Ajattelin tässä vähän käydä läpi omia mietteitä siitä millasta oli olla kaupassa töissä. (HUOM. Seuraavat jutut on vain mun omia rehellisiä ajatuksia asiasta.)

Kesätyöt ei tunnu omalta

Olin isossa kaupassa töissä ja oikeastaan vaan hyllytin tavaraa. Kassallehan mua ei koskaan edes päästetty. Mikä tollasessa isossa kaupassa oli hyvää niin aika siellä meni mielestäni nopeasti, tekeminen ei varmasti lopu kesken. Aina on jotain mitä sinne hyllyyn sulloa. Asiakaspalvelutyötähän se on ja on mukavaa nähdä erilaisia ihmisiä. Välillä jopa päästä auttamaan jotakuta, kun ei juustohylly tahdo löytyä.

Parastahan siinä oli juuri se ihmisten auttaminen. Kesätöiksi todella päteviä hommia. Ei tarvitse jäädä peukaloita pyörittelemään, että mitähän sitten, kun yhden lavan saat purettua… Aika menee nopeasti ja tuntipalkalla eletään, joten mikäs siinä. Ei sulta vaadita erityistä nopeutta, kun hyllytät sitä tavaraa, kunhan hyllytät. Saat hyllyttää omalla persoonallasi ja tyylilläsi, jos pieni perfektionistisi tulee esille hyllyttäessä niin laita ne tavarat sinne hyllyyn kauniisiin riveihin! Ei siitä haukuta pystyyn, vaikka hyllyttäisit sillä tavalla hieman jotain toista hitaammin.

Mikä oli mielestäni erityisen hienoa oli se, että et tunne olevasi muiden alapuolella, vaikka olisit töissä toista viikkoa ja joku muu toistakymmentä vuotta. Siellä ei ollut sellaista ”isoa kihoa” valvomassa työvauhtia tai mitään muutakaan. Vaan ihan jokainen osallistui siihen hyllyttämiseen, ei ehkä joka päivä, mutta joka tapauksessa välillä! Aivan kaikki teki niitä samoja hommia.

Iso ketju ja iso kauppa on todella turvallinen ja varma paikka tehdä töitä. Kyllä se palkka sieltä tulee, se on aivan varma.

kesätyöt

Siinä ruusut. Sitten niitä risuja!

Hyllyttäminen, händläät sen homman päivässä. Osaat katsoa EAN-koodit tuotteista, sitten vaan etsit hyllyn mihin tuote kuuluu. Henkilökohtasesti oon sitä mieltä, ettei tuollainen hyllyttäjän työ tarjoa minkäänlaisia haasteita. Joka päivä toistetaan samoja rutiineja. Kymmenennentuhannen hyllytetyn leipäpussin jälkeen alkaa hälytyskellot soimaan todella kovaa: ”Mitä järkeä tässä on?”.

Ei haasteita, eikä riskejä. Tavarat löytää kyllä tiensä sinne hyllyyn tavalla tai toisella. Kaikkein parasta oli hyllyttää kananmunia! Kun otit kananmuna kotelon käteen, sulle tuli heti fiilis, ettei tätä sovi tiputtaa. Ne on niin heikkoa tekoa, jos kotelon tiputat, munien matka päätty sitten siihen. Niitä hyllyttäessä tuli riskin tunne, jota tavallaan kaipaan.

Erittäin isossa ketjussa tuli fiilis, että olen vaan täysin hyödytön pala jotain järjettömän isoa koneistoa. Kukaan ei välitä siitä mikä olet, kuka olet tai mitä edes teet. Ei kenenkään terveys ole vaarassa, jos et hyllytäkkään sitä Atrian Kevyttä Meetvurstia…. Siellä on vähintäänkin 3000 vastaavaa tuotetta, jolla korvata tämä puute. En kokenut itseäni kovinkaan hyödylliseksi, vaikka olisin hyllyttänyt kuinka monta lavallista tavaraa päivässä.

Itseäni en nää kaupan alalla tulevaisuudessa. Teen aivan jotain muita juttuja.

Ja ei, en valita. Oon todella kiitollinen, että sain edes ylipäänsä töitä. Kesä meni todella nopeasti ja itseasiassa viihdyin hyvin töissä. Uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja erilaisia näkökulmia asioihin.

-Aaro
Päämääräni on tarjota konkreettisia keinoja sekä ajatuksia tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen! Sivustolla etsin jatkuvasti merkittäviä, unohtumattomia ja perspektiiviä tuovia tarinoita elämän erilaisista lähtökohdista. Haluan jakaa sisällön kautta työkaluja sekä ideoita, joita hyödyntämällä jokainen pystyy ottamaan seuraavan askeleen kohti tavoitteitaan. Tarinan suunta on valittava itse, mutta sitä kohti ei tarvitse kulkea yksin.

JÄTÄ VASTAUS

Pyydän, jätä kommenttisi!
Pyydän, anna nimesi tähän