Ensimmäistä Kertaa Yksin Ulkomaille — Taivaankansi (Osa 2.)

0

Löysin lentokentältä oikean portin ja nousin lentokoneeseen. Menin istumaan Boarding Passiin merkitylle paikalle. Paikka oli koneen keskiosassa koneen siiven vieressä, ikkunapaikka. Paras paikka! (Paluumatkalla tajusin istuneeni väärälle paikalle, mutta vieressäni istuva mukava vanha pariskunta ei minua onneksi siitä häätänyt). Odotin malttamattomana koneen lähtöä. Lopulta turbiinit käynnistyivät ja kiihdytys alkoi. 

Halusin vain ilmaan, lentäminen ei jännittänyt yhtään. Moni varoitteli ennen matkaa, että nousun aikana kannattaa syödä purukumia, koska korvat voivat mennä lukkoon ja purkan pureskelu kuulemma auttaa siihen. Tapani mukaan tein päinvastoin ja tietysti kokeilin menevätkö korvat lukkoon, kun ei syö mitään. Varmasti sekin asia on yksilöllistä, mutta minulla se oli todella lievää ja kevyesti nielaistessa kaikki tuntui taas normaalilta. Aina siis kannattaa kokeilla ennen kuin sokeasti luottaa puheisiin.

Flying 3

Lentäminen oli hienoa, kuin jossain loivassa vuoristoradassa olisi — matkustamon kääntyessä ja kallistuessa. Mutta ne maisemat! Menin aivan sanattomaksi. Jo nousun aikana tuijotin vain alla pieneneviä rakennuksia ja kaikkoavia maamerkkejä. Noustessa turbulenssia oli jonkin verran (kone heilahteli). Se kuitenkin sai seikkailuhengen vieläkin astetta suuremmalle levelille.

Katoavan pienet rakennukset eivät kuitenkaan olleet mitään verrattuna siihen tunteeseen mikä minut vallitsi pilvien yläpuolella. Se näkymä oli us-ko-ma-ton, en edes osannut kuvitella miltä siellä näyttää. En oikeastaan edes ollut käsittänyt miten korkealle lentokone ylipäänsä nousee. Olimme yhdessätoista kilometrissä, alla pilviverho ja maahan suhteellisen pitkä matka. 

Taivas piti otteessaan

Minulla oli mukanani kuulokkeet, kannettava tietokone ja kirja, joilla ajan olisi saanut mukavasti kulumaan. Niille ei vain ollut minkäänlaista tarvetta. En saanut taivaasta silmiäni irti. Hienoin näköala jonka olen koskaan nähnyt. Lentäjä kuvaili taivasta sanoilla: ”Maailman paras toimisto.” Enkä voi lähteä väittämään vastaan. Valitsisin sen toimiston koska vain. Siellä lepäsi silmät sekä sielu kirjaimellisesti.

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, alla pilvimeri ja yläpuolella avaruus. Siinä kombinaatio joka on pakko ikuistaa verkkokalvoille ja muutamalle valokuvalle. Monelle näky oli varmasti hyvinkin tuttu ja joillekin jopa joka päiväinen. Minulle se oli ensimmäinen kerta, kunnolla yläilmoissa ja siitä muodostuva tunne oli täyttä euforiaa. Sellaista tunnetta koen hyvin hyvin harvoin. Pilvet ja sininen taivas toivat mieleen lukemattomia motivaatiolauseita, joilla mieltäni ravitsen monta kertaa vuorokaudessa.

Alone at the cliffFlying 4

Välillä alapuolella olevat pilvet taistelivat keskenään, kun tummat ja vaaleat pilvet yrittivät syrjäytttää toisensa vallasta. Enpä ollut tätäkään tullut aikaisemmin ajatelleeksi. Eihän sadepilvien yläpuolella sada. Korkeintaan meteoriitteja avaruudesta, mutta niitä ei sattunut tällä kertaa näkymään. Taivas alkoi pimenemään, aurinko laski ja pilvet hävisivät näkyvistä. Auringon tilalle nousi täysikuu ja tähdet täyttivät yläpuolella olevan tilan — ei tämä näköala ainakaan edellistä huonommaksi jäänyt…

En usko, että tuohon maisemaan voi koskaan kyllästyä.


(Osa 1. Ensimmäistä Kertaa Yksin Ulkomaille)

Päämääräni on tarjota konkreettisia keinoja sekä ajatuksia tavoitteiden ja unelmien saavuttamiseen! Sivustolla etsin jatkuvasti merkittäviä, unohtumattomia ja perspektiiviä tuovia tarinoita elämän erilaisista lähtökohdista. Haluan jakaa sisällön kautta työkaluja sekä ideoita, joita hyödyntämällä jokainen pystyy ottamaan seuraavan askeleen kohti tavoitteitaan. Tarinan suunta on valittava itse, mutta sitä kohti ei tarvitse kulkea yksin.

JÄTÄ VASTAUS

Pyydän, jätä kommenttisi!
Pyydän, anna nimesi tähän