Mistä idea tälläiseen? Miten kaikki tapahtu? Miten kaikki loppujen lopuksi meni?
Dieetin alussa nappasin kaverin kanssa nopeat kuvat alkutilanteesta ihan täällä meikäläisen kämpällä. Tottakai siis oli saatava myös lopputilanteesta kuvat. Jo heti alkukuvien jälkeen päätin sen, etten halua loppukuvista samanlaisia. Sellaisia, joissa näkyy sohva, sänky ja tauluja takana. En tiennyt, miten, missä ja milloin loppukuvat ottaisin. Tiesin vain sen, mitä en halunnut.
Halusin jotain muuta…

Painon tippuessa ja ajan kuluessa aloin miettimään vaihtoehtoja, kuinka sen kuvausasian nyt oikein hoitaisi..? Osaisikohan joku mun kaveripiiristä kuvata ja kiinnostaisikohan ketään ylipäänsä tällänen keissi?
Sitten välähti! Mieleen hyppäs vaan yks nimi: Jani Rautiainen, tuttavallisemmin ”Raffe”. Raffe on Mäntyharjun miehiä ja oon tuntenut hänet nyt ehkä viitisen vuotta. Tiesin Raffen olevan hyvä kameroiden kanssa. Omien sanojensa mukaan hän osti ensimmäinen kameransa vuonna 2005 ja sen jälkeen valokuvausta on tullut harrasteltua. Hän on mies ja mastermind kameran takana, joka nappaa TRR:n videoklipit ja kuvat (Jos et tiedä mikä ”TRR” on niin kipin kapin Googlettamaan!). Harrastuksen piiriin on myös mahtunut muun muassa hääkuvauksia, lapsipotretteja ja tietenkin luontokuvausta.
Tälläiset kuvaukset eivät siis ole Janin vahvuuksia, mutta arvasin, että häneltä voisi löytyä silmää tähänkin hommaan. Päätin kokeilla tikulla jäätä…
Laitoin siis Raffelle Facebookissa viestiä: ”Moro! Mulla ois valokuvaus idea sulle, jos haluut kokeilla jotain uutta. Nimittäin oon ollu nyt dieetillä kuutisenkymmentä päivää ja pitäisi saada dieetin jälkeiset loppukuvat. Pääsisit siis kuvailemaan ”alastonta” ihmiskehoa. Miltä kuulostaa?”
Ei tarvinnut montaa minuuttia odotella vastausta, Jani lähti mielellään mukaan kokeilemaan jotain uutta! Sovittiin kuvauspäivä ja aika. Molempien aikatauluihin sopi sunnuntai 31.5. Kuvat saatiin suuremmitta ongelmitta otettua.
Kuvaextra
Todella ISO KIITOS ja KUMARRUS Janille,
kun viitsi käyttää kallista sunnuntai päiväänsä mun kanssa olemiseen!




KAMERAN EDESSÄ




MENIKÖ KAIKKI HYVIN?
Itseasiassa ei menny ei… Nimittäin mun valmistautuminen kuvauksiin ei oikeen onnistu niin kuin oisin halunnu. Vähensin muutamia päiviä ennen kuvia hiilihydraatteja, vettä ja suoloja aika huolella. En nyt kerro siitä sen tarkemmin, mutta kolme kiloa tippui paino veden takia kahden päivän aikana ja tarkoitus siis oli olla ”kuiva” kuvauksia varten.
Ja kyllä, kyllä olinkin kuiva. Mutta en tankannut tarpeeks hiilihydraatteja kroppaan ennen kuvia… Joten en saanut lihaksiin kuvia varten minkäänlaista pumpin tuntumaa aikaan. Ei painetta lihaksissa, ei verisuonia pinnassa, ei mitään. Täysin kuihtunut mies. Tiedostin asian kyllä, mutten osannut varautua tarpeeksi hyvin.
LOPPUARVOSANA
Aina oppii uutta! Niin tuonakin päivänä. Ensimmäisistä kuvauksista arvosanaksi 8 / 10.
Tosi siisti kokemus ja hauskaa oli. Ensi kerraksi jäi vielä parantamisen varaa. Kuvauksista jäi nälkä. Halu astua kameran eteen uudestaan on kova. Näytän kameralle vielä jonain päivänä isomman, kireemmän, paineisemman ja paremman version itestäni.

